Näyttelyn aloitti Dilophosaurus wetherilli, jonka "lihaisampi" versio heilutti päätään ja häntäänsä.
Luurankoina oli useampikin laji...
tässä muutamia pienempiä.
Peremmällä oli lisää hienoja mallinnuksia, osa liikkuvia, osa ei. Tässä Melanosaurus readi.
Hallissa on pari valtaisaa kasvinsyöjädinosaurusta, tässä toinen niistä Mamenchisaurus sinocanadorum, ja sen takana vanha tuttu Tyrannosaurus rex.
Aivan sai jännittää, ottaako Brachiosaurus altithoraxin heiluva pää kiinni kattoon.
Dinosarusten häntiä.
Mistähän tiedetään että Saurolophus osborni oli täplikäs?
Triceratops horridus...
ja sen pesä. Yksi poikanen jo kuoriutunut.
Pachycephalosaurus wyomingensis -urokset paukuttivat pariutumisaikaan paksuja päitään yhteen.
Velociraptor mongoliensis dramaattisessa valaistuksessa. Hallissa oli kuva- ja äänimaailma, joka välillä mm. jäljitteli ukkosmyrskyä. Rankkasateiden aiheuttamia mutavyöryjähän on kiittäminen monesta fossiililöydöstä niiden haudattua dinoja alleen.
Vitriineissä oli myös aitoja fossiileja...
ja kosketusnäytöillä tietoa kustakindinoista ykeensä, ja kustakin lajista erikseen.
Huomaan ettei blogissa ole vielä tullut Heurekasta mitään postattuakaan, liekö viime käynnistä tosiaan jo lähes vuosikymmen? Rottakoripalloa käytiin myös katsomassa, se on tainnut olla ohjelmassa Heurekan alusta saakka.
Kuva esityksen alusta. Pelissä on aina vain kaksi rottaa, toinen yksivärinen, toinen raidallinen.
Jättimäiset dinosaurukset on esillä Heurekassa 15.3.2020 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti