Yleisilme oli uuden esihistorian perusnäyttelyn tapaan vitivalkoinen.
Ajatuksena oli ollut rinnastaa kansankulttuurin vuosisataisessa käytössä optimaalisiksi hioutuneita esineitä ja tieteellis-teknisen tuotekehittelyn luomia designklassikoita, mikä tietysti loi mielenkiintoisia rinnastuksia.
Rinnastusten huipentumana näyttelyssä surrasi 3D-tulostin...
joka tuotti muovisia kopioita kivikautisista kourutaltoista.
Olinkin jo kuullut että näyttelytekstit olivat tuotannon heikoin linkki, ja kieltämättä niiden selkeys jätti toivomisen varaa.
Näyttelykatalogi sen sijaan antoi hyvän vaikutelman itsestään. Noin 70 € hintaisena jäi kuitenkin vielä odottamaan ostamistaan.
*****
Museoon oli tullut esille Monetan kustantamana konservoitu Ulvilan aarrelöytö. Näyttelyteksti kertoi rahojen taustasta (lyöntipaikat pääosin Itämeren rantamaissa) ja konservoinnista.
Rahat oli kätketty pussiin, ja pussi tinakannuun, mutta noutamaan niitä enää tultu. Kätkeminen tapahtui ilmeisesti 1300-luvun lopussa.
Ja kolikoita, niitä oli lähes 1500, mikä tekee kätköstä Suomen suurimman keskiaikaisen aarrelöydön.
Rahakammion intendentin Jani Oravisjärven haastattelu Ulvilan raha-aarteesta.
*****
Ensimmäistä kertaa eksyttiin myös vintin työpajatilaan, jossa olikin asianmukainen leikinvilske. Toimintanurkkauksia rajaavat toisistaan aitoja esineitä sisältävät vitriinit.
Keskellä salia saa rakennella myös isommasti...
ja sivummalla duunailla liukuhihnalla.
Onkohan työpajatila useimmiten kiinni, sillä en muista sinne aikaisemmin osuneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti