maanantai 21. toukokuuta 2012

Abu Simbel


Aseistetuista saattueista turistien suojaamiseksi on Egyptissä enimmäkseen luovuttu, mutta Abu Simbeliin sellainen koottiin, varhain aamulla. Miten paljon turvallisemmalta olo tuntui Kalashnikovejaan holtittoman huolettomasti roikottavien turismipoliisien huomassa, en lähde kommentoimaan. Bussit koottiin letkaksi, alkuun ja loppuun tuli poliisiautot ja yksi poliisi tuli vielä kuhunkin bussiin.

Kravun kääntöpiiri on heti Assuanista etelään eli melko pian lähdön jälkeen oltiin virallisesti tropiikissa. Tarkoitus oli kai nukkua matkan aikana, mutta itse en malttanut, katselin vain tähtitaivasta ja odottelin auringon nousua aavikolla. Ja nousihan se sieltä.




Turismipoliisin vartiopömpeleitä on kaikkialla maanteiden varsilla. Kriisitilanteen syntyessä vartija kaiketi räväyttäisi niistä sarjan rynkyllään johonkin päin.


Perillä Abu Simbelissä aurinko alkoi jo lämmittää. Assuanin patoja ei ole kanavoitu, joten Nasserjärvellä seilaa eri risteilylaivasto.


 Lyhyen kävelyn jälkeen, aivan kulman takana...


 ...olivat UNESCOn toimesta 1960-luvulla tänne ylös patoaltaan alta siirretyt kaksi temppeliä, Ramses II:n muistoksi pystytetty Amonin, Ptahin ja Ra-Harakhtyn...


...ja Ramseksen lempivaimon Nefertarin muistoksi pystytetty Hathorin temppeli.


Temppeleissä ei saa kuvata, joten saatte tyytyä ulkokuviin. Abu Simbelin on arveltu olleen ulkopoliittinen statement, Egyptin silloiselle etelärajalle toisen kataraktin tienoille rakennettu kolossaalinen muistutus Egyptin mahdista etelästä tuleville vierailijoille.






Kuten viimeisestä kuvasta näkee, paikka on saanut osansa Kilroy was here -tyyppisestä kaivertelusta. Vasemmanpuoleisista patsaista oikeanpuoleinen menetti päänsä mahdollisesti v. 27 eKr. maanjäristyksessä, jonka tuhoista oli juttua jo aiemmin. Oikea puoli on säilynyt paremmin.




 Sisäänkäynnin yläpuolella oleva Ra-Harakhtyn patsas.


 Itse sisäänkäynti...


...jonka sivuseinillä egyptiläisen propagandataiteen mieliteema, lyödyt ja orjuutetut viholliset.


Temppeli on rakennettu niin, että kahdesti vuodessa aurinko noustessaan valaisee temppelin perällä olevan jumalpatsasryhmän (kolme nimikkojumalaa ja Ramses), tässä tapauksessa kuitenkin niin että valonsateet yltävät kolmeen hahmoon, mutta eivät neljänteen, manalan jumala Ptahiin. Meidän siellä käydessämme tarkasta päivästä ei ollut vielä viikkoakaan.

Muutoin ei paikalla paljon nähtävää ole, onpahan pari puuta...


...katsomotilaa light and sound showta varten...


...ja jokin huoltorakennelma.


Tässä vielä yksi yhteiskuva molemmista temppeleistä.


Ramseksen temppelin fasadi on kaikille tuttu, mutta miltä näyttää näiden keinotekoisten kukkuloiden toinen puoli? No tältä:




Vielä oli aikaa etsiytyä kahvilaan...


...nauttia "trooppiset" kahvit...


...ja katsastaa paikan kissa, joka asiaankuuluvasti oli sävyltään hiekanruskea.


Abu Simbelin turistibasaari oli pisin Egyptissä näkemäni, tässä sen alkupäätä.


Mutta me olimme tässä vaiheessa jo kouliintuneita matkailijoita ja marssimme sen läpi askeleenkaan horjumatta. Pian oltiin jo autossa ylittämässä aavikkoa toistamiseen.


Jokin checkpoint. Itse asiassa en ole varma, mitkä postit olivat poliiisin ja mitkä armeijan. Mieleen tuli ajatus että jälkimmäisessä tapauksessa tänne aavikkotien varteen päätyivät vääpelinsä kanssa hakaukseen joutuneet mosurit.


Paikka paikoin aavikko todella näytti siniseltä ja ymmärsin ettei brittien tapa käyttää vaaleansinistä panssarivaunuissaan ollut ollenkaan hoopoa.


Nasser-järvestä läntiselle aavikolle ja Toshkan järville johtava Sadatin kanava.


Puoliltapäivin nähtiin jo ennakkoon luvattuja kangastuksia. Kuva ei tee niille oikeutta, "vesi" näytti todella aidolta ja mieleen tulivat sarjakuvat, joissa nääntymäisillään oleva sankari säntää kohti vettä vain mätkähtääkseen hiekkaan.


Hytit oli luovutettu jo aamuyöstä, joten iltapäivä kului laivan kannella iltapäiväteen merkeissä. Illalla oli edessä lähtö junalla Kairoon.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...