tiistai 1. toukokuuta 2012

Pelien maailmoissa, D+4


Strategiapelivitriinien edessä on pöytä, johon upotetulla TV-ruudulla pyörii Russian Front -pelin ensimmäiset kuusi kierrosta, vastaten kuutta kuukautta operaatio Barbarossan alusta vuonna 1941. Animaatio kuvattin yhden viikonlopun aikana niin, että aina kun yhtä nappulaa oli heksin verran siirretty, kartasta otettiin kuva yläpuolelle kiinnitetyllä kameralla. Näin kuvattu animaatio kestää nyt esitettynä vain 17 minuuttia!

Ruudun ympärillä, pleksin alla, on kaikkea peliin tarvittavaa: kummankin osapuolen taistelujärjestys (order of battle), liike- ja taistelutaulukot sekä melkoinen määrä countereita ja markereita. Muista peleistä poiketen taistelut käydään samassa heksissä, ja konkreettisesti erillisellä alustalla (battle location chart). Taistelupaikka merkitään siksi aikaa kartalle keltaisella pyöreällä merkillä.

Animaatio päättyy raivokkaaseen taisteluun Moskovan hallinnasta. Ukrainan rintamalla akselivallat eivät päässeet lähellekään linjaa, jolle ne historiallisesti ylsivät, vaan eteneminen tyssäsi melkein alkuunsa. Suomalaiset valtasivat Viipurin ja etenivät Itä-Karjalassa.

Animaatio kuvattiin "pystystä", ilman mitään koekuvauksia kuten olin alunperin ajatellut. Kamera siirtyi kuvatessa, mikä näkyy kartan ajoittaisina hypähdyksinä.
Ihan niin paljon se ei häiritse kuten pelkäsin eli pääosin olen filmiin tyytyväinen. Yksittäisten nappuloiden tai paikkakuntien nimiä ei juuri erota, merten ja järvien sentään.

Kartta on hyvä esimerkki siitä, minkä verran Suomesta eurooppalaisia suursotia kuvaavissa peleissä näkyy: eipä juuri muuta kuin etelärannikko.

3 kommenttia:

metsis kirjoitti...

Kari taisi todeta näyttelyn tiedotustilaisuudessa, että strategia- tai sotapelit voidaan jakaa kartan puolesta kolmeen eri tyyppiin: aluepeleihin (eng. area game), pistepeleihin (eng. point-to-point game) ja kuusikulmiopohjaisiin peleihin (eng. hex map game). Alue- ja pistepelien kartoissa ei tarvitse tehdä samanlaisia kompromisseja kuin kuusiokulmio- eli heksapeleissä (kr. hex, kuusi), koska niissä kartta voidaan jakaa alueisiin vastaavasti kartan pisteet yhdistää muuttamatta karttaa.

Heksapeleissä sen sijaan karttaa joudutaan vääristämään usein. Esim. isoja metsäalueita, vuoristoja ja jokia joudutaan sovittamaan siten, että niiden rajat vastaavat heksaruudukon rajoja. Näin siksi, että vältyttäisiin tulkintaerimielisyyksiltä, montako liikepistettä johonkin heksaan saapuminen maksaa, minkä hyödyn puolustaja heksan maastosta saa jne.

Oman lukunsa pelien karttojen vääristymiin tuo maapallon pyöreys. Kun pallopinta projisoidaan kaksiulotteiselle kartalle, johonkin kohtaan tulee väkisinkin virhe. Mitä isompi ala projisoidaan, sitä suurempi virhe. Itärintama-pelissä näkyy jo sen verran iso alue tätä planeettaa, että vääristymät reunoilla ovat jo huomattavat. Tästä syystä Suomen etelärannikon rantaviivan kulusta voi todeta, että onpa ”mielenkiintoinen”.

Kari Hintsala kirjoitti...

Suomen etelärannikon rantaviivan kulusta voi todeta, että onpa ”mielenkiintoinen”.

Juurikin näin. Kuten museokeskuksen käyttämässä mainoskuvassa näkyy, esim. Turku sijaitsee Itämereen työntyvällä niemellä!

Russian Frontin grafiikka muutoin on kyllä ok: keltaista aroa, vihreää metsää ja punaruskeita vuoria. Joet kulkevat heksagonaalimaailmassa yleensä heksien reunoja pitkin, mutta koska taistelut käydään tässä pelissä samassa heksissä, kulkevat joetkin pitkin heksejä. Jokibonuksen saa siten jokiheksissä oleva puolustaja - tulipa hyökkääjä mistä suunnasta tahansa! Samantyyppinen tilanne on "pelihuoneen" War & Peacessä, siinä bonuksen tosin saa puolustaja, joka ei ole jokiheksissä, mutta jonka kimppuun hyökätään jokiheksistä.

RF:n valintaan pelianimaation aiheeksi oli useita syitä, yksi niistä se, että koska taistelut käydään samassa heksisssä, ne merkitään em. keltaisilla pyörylöillä. Olettaisin satunnaisen kävijän hahmottavan niiden avulla helpommin pelin kulkua, varsinkin kun näyttöä ympäröivällä "pelipöydällä" on tuo mainittu battle location chart esimerkkitaisteluineen.

metsis kirjoitti...

Pelissä on tosiaan ihan hyvä grafiikka. Grafiikan kehityksen näkee näyttelyn peleissä: Gossa on vain ristikko, Tacticsin karttakin on hyvin pelkistetty ja Russian Frontissa on jo varsin nykyaikainen peruskartta. Painotekniikan kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi, että uusissa, tällä vuosisadalla tehdyissä peleissä kartta voi olla satelliittikuvasta muokattu, jossa näkyy maastonmuotojen langettamat varjot jne.

On totta, että useimmissa peleissä taistelut käydään vierekkäisistä heksoista. Tämä perustuu ajatukseen, että hyökkääjä yrittää vyöryttää puolustajan pois asemistaan. Mekanismi on toimiva niin kauan, kuin voidaan ajatella, että puolustaja pystyy tehokkaasti kontrolloimaan koko heksaa. Russian Front -pelissä heksan halkaisija on noin 40 km, joten vaikka yksi nappula kuvaa jopa kymmeniin tuhansiin nousevaa miesmäärää, ei yksi nappula millään pysty kattamaan koko tuota kilometrimäärään, kun syvyyttäkin tarttis olla. Toisin sanoen hyökkäys vyöryy väistämättä heksan ”sisälle”.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...