Risteily Niilillä (2)

Crown Empress oli kerrassaan viiden tähden laiva eikä tasossa valittamista ollutkaan. Tässä aulanäkymä.

Aamiaiset, lounaat ja illalliset syötiin laivan ravintolassa, joka oli osittain vedenpinnan alla.

 Ikkunoista avautui näkymä melko lailla joen tasolta.

 
Sapuskoissa ei moittimista ollut. Juomina oli jopa alkoholia, paikallista Sakara(Sakkara)-olutta ja Obelisk-punaviiniä.

Entisiltä siirtomaaisänniltä peritty iltapäivätee tarjoiltiin sen sijaan klo 16 alkaen aurinkokannella. Toki halutessaan sai kahviakin, mutta itse olin niin vahvoissa koloniaaliajan hellekypärätäpinöissä etten olisi voinut harkitakaan muuta kuin a cup of tea, please.

Aluksen henkilökuntaan kuului oikea pyyheliina-artisti, jonka luomuksia näkyi myös aurinkokannen uima-altaalla.

Hyttimme ei olut järin suuri, mutta mukava ja siisti, ja näiden alusten tapaan ulkoseinähytti, sisähyttejä ei olekaan. Niilin rantamaisemia saattoi ihailla siis sieltäkin käsin.

Aluksen pyyhe-artisti viritteli teoksiaan myös hytteihin. Pyjamansa saattoi löytää vaikkapa näin aseteltuna...

...ja pyyhkeensä näin.

Laivalla pidettiin tilaisuus, jossa purseri tms. esitteli laivaa, kehui sen tietysti Niilin parhaaksi ja esitteli myös henkilökunnan tiloja. Laivassa on kolme kapteenia, jotka vuorottelevat sen ohjaamisessa. Perinteen mukaisesti he pukeutuvat aina qalabeyyaan ja istuvat jalat ristissä.

Sen verran muistan esittelystä että laivurintutkinto täytyy aika ajoin käydä uusimassa Kairossa. Ja mikäs oli seilatessa kun turvana olivat rukousmatto...

..rukousnauha...

...ja koraani (ja tarkemmin katsoen kännykkäkin).

Keittiöön kurkattiin myös.

Keittiömestari luomuksineen.

Pääosassa vesi. Kovin vakuutettiin sitä että laivalla käytetään vain pullotettua vettä, jolla mm. vihannekset pestään. Matkailijoiden herkät masut pyrittiin pitämään terveinä.

Laivalla oli myös oma matkamuistomymälä, mikä olikin basaareja mukavampi paikka tehdä ostoksia. Kovaa kauppaamista oli toki sielläkin aina kun siitä ohi käveli, puoti kun sijaitsi strategisesti aivan kannelle menevien portaiden vieressä.

Aurinkokannella saattoi tuulenpuuskan sattuessa olla aika viileää, mutta myös auringonottoon ja uimaanpulahdukseen oli tilaisuuksia, uimapukukuvien julkaiseminen vain kiellettiin kotirintamasensuurin toimesta. Itse en uikkarisillani esiintynyt, sen sijaan gintonic aurinkovarjon alla oli ihan de rigueur. Näillä risteilyillähän on jo vuosisatainen perinne ja Agatha Christie Hercule Poiroteineen tuli kieltämättä monesti mieleen. Talvella, ennen matkaamme, tuli telkusta 3-osainen sarja, jossa Joanna Lumley matkasi Niilin päästä päähän, osan matkaa myös tällaisella risteilijällä.

Laivalla oli meidän suomalaisten lisäksi ainakin englantilaisia ja saksalaisia. Lähes joka ilta jollain matkustajista oli synttärit, joita juhlittiin illallisella henkilökunnan osallistuessa keittiöväkeä myöten tanssimiseen ja laulamiseen. Laivan väki vaikutti tyytyväiseltä työhönsä enkä ihmettele. Egyptissä on karmiva työttömyys ja ainakin minun silmiini työ laivalla vaikutti huomattavasti inhimillisemmältä kuin epätoivoinen krääsän kaupustelu (oikeastaan suoranainen kerjääminen) temppeleiden porteilla.