Kairon katuja

Kairon egyptiläinen museo olisi ansainnut oman postauksensa, mutta koska siellä ei saa kuvata, tyytykäämme kuvaan 1902 valmistuneen rakennuksen fasadista. Euroopan suurkaupunkien museoita kiertäessä tuli joskus mieleen jäikö sinne Egyptiin enää mitään, mutta jäihän sinne. Kairon museo on tupaten täynnä muinaisen Egyptin esineitä, näyttävimpänä Tutankhamonin hauta-aarteet. Mitään modernin museonäyttelyn ideoita ei sieltä kannata hakea, tavaraa on paikka tiukassa (uusi rakennus on suunnitteilla lähelle pyramideja), esineissä on joskus teksti ja joskus ei, joillakin kielillä. Kokonaisuus on todella vanhahtava ja pölyinen, mutta esineet ovat tietysti maailmanluokan artefakteja. Erityisen vaikuttavia olivat puiset pienoismallit, jotka kuvaavat egyptiläisten elämää: marssivia sotilaita, karjanlaskentaa tai leivänleipomista. Suomen samanaikaista kivi- ja pronssikauden kulttuuria voimme vain arvailla maasta löytyvien fragmenttien valossa, mutta tuolloisesta Egyptistä tiedämme melkein kaiken mahdollisen.

Museokauppa oli suljettu, koska se kärsi tuhoja viimevuotisen ryöstelyn yhteydessä. Vielä pahemmin kärsi viereinen Mubarakin puolueen päämaja, joka kerrassaan poltettiin.

Voi vain kuvitella millaisen kauhun vallassa sikäläiset kollegat ovat katselleet vieressä roihuavaa tornitaloa - onneksi tuli ei levinnyt. Aivan vieressä on myös vallankumouksen keskeisin näyttämö, Maidan Tahrir eli Vapauden aukio. Muutama sisukas protestoija telttaili siellä edelleen.

Vaikka Kairossa olikin rauhallista, oli matkaohjelmaan kuulunut retki koptikortteleihin peruttu turvallisuussyistä, harmi kyllä. Eikä päivänpolitiikka koskaan kaukana ollut, tässä osoitetaan mieltä Syyrian kansannousun puolesta Venäjän suurlähetystön edessä.

Kairon katunäkymissä riitti loputtomiin ihmeteltävää toisesta kulttuurista tulleelle. Asuintaloja, joihin jokainen asukas on hankkinut oman ilmastointilaitteen.

 Linja-auton odottelua.

Pieni poika tienaamassa elatustaan pyyhkimällä pyytämättä autojen tuulilaseja. Joskus joku maksaa, useimmiten kai ei.

Mainos ja todellisuus.

Kadunvarren rinkelinmyyntiä.

Rukousnurkka sillan alla.

Liikenne on yhtä kaaosta. Bussimme ohjattiin jostain syystä sivukujille, jonne se juuttui toviksi koska ei mahtunut kääntymään.

Mutta niin vain riensivät paikalliset avuksi ja kun ei muu auttanut, työnnettiin pari väärin pysäköityä autoa kauemmas, ja matka jatkui.

Vaali-innossa mainoksilla oli tapetoitu jopa tiekyltit.

Ehkä kaikkein shokeeraavinta oli, ettei koko maassa tuntunut paikoin olevan jätehuoltoa ollenkaan vaan jätteet heitettiin pitkin tienvarsia. Tämä aivan äärimmäinen esimerkki on Gizan puolelta: roskat ovat tukkineet koko kanavan.

Kairon hotellimme sijaitsi Zamalekin saarella Niilissä ja oli nimeltään Flamenco.

Huone oli ainakin tilava, varmaankin suurin missä on koskaan tullut yövyttyä.

Parvekkeelta avautui näkymä Niilin länsirannalle, jossa moskeija ja rannassa 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevia asuntolaivoja.

Opas kertoi moskeijoiden olevan usein koristeltu vihreillä valoilla ja niin oli ainakin kuvan moskeija, jonka valot syttyivät pimean tullen.