Basaarialueen keskiaikainen portti...
...jonka juurella oli nobelkirjailija Naguib Mahfouzin mukaan nimetty kahvila, mukavan väljä paikka viivähtää turkkilaisen kahvikupposen verran.
Tässä vielä lisää basaaritunnelmaa siitä pitäville.
Palasimme Maidan Husseinille (Husseinin aukiolle), jonne muu seurue olikin jo asettunut ulkoilmakahvilaan.
Egyptistä olisi varmaan tullut raahattua herra ties mitä, ellei kauppatapa olisi ollut sellainen kuin on. Itse olen niin itsepalveluaikakauden ihminen että Suomessakin alkaa jo ärsyttää kun myyjät ravaavat kysymässä voivatko auttaa. Egyptissä ohjeena oli että maksaa kannattaa korkeintaan puolet alkuhinnasta. Tinkiminen on paikallisille kaikki kaikessa, ilman sitä ei kaupanteko maistu miltään. Turistien osaamattomuuteen asiassa lienee totuttu, koska hintaa aletaan pudottaa saman tien kun alkuhinta on ilmoitettu. Näin kävi Kuninkaiden laaksossa, jossa myyjä juoksi neljän veistoksen kanssa mukanani koko turistibasaarin halki. Hinta putosi koko ajan ja lopuksi tokaisin että maksaisin niistä 10 euroa. En enää muista mistä hinta alkoi, mutta eivät ne tappiolla menneet varmaan kympilläkään. Halpaa työvoimaa niitä nakuttelemaanhan maassa riittää.
2 kommenttia:
Jos tuo kuvasi vastaa keskimääräistä Mahfouzin kahvilassa, luulisin, ettei paikka kauan pysy pystyssä.
Mitä tulee kaupankäyntitapaan, olen aivan samaa mieltä. Olen niin pohjoimaisen tasa-arvon ja protestanttisen etiikan kyllästämä, että tinkiminen ja juomarahojen jättäminen ovat aivan outoja tapoja.
Ei siellä tosiaan meidän lisäksemme monta asiakasta ollut, toivottavasti oli vain päivän hiljaisin aika.
Tippaamisesta selvittiin siinä mielessä helpolla että opas hoiti juomarahat kaikille kantajille, kuskeille ym. ja velkoi ne meiltä matkan lopussa kertasummana. Vain aivan alussa Hurghadan kentällä ensimmäinen bussikuski onnistui velkomaan pienen tipin ennenkuin tämä käytäntö kerrottiin. Toinen kerta oli Edfussa, kun selitettyäni oppaan hoitavan tipin, vossikkakuski pyysikin sitä "hevoselleen". Se oli jo niin hauska veto että kaivoin eurocenttejä taskun pohjalta, olihan kyyti muutenkin hauskimpia koko matkalla. Oppaan hommat ovat niin egyptiläisten verissä että tämäkin kaveri selitteli matkan aikana englanniksi että tuossa basaari, tuossa sairaala jne.
Kaikkein tukalinta oli Assuanissa kun rantauduimme kolmistaan etsimään pankkiautomaattia (löytyi ja rahaakin saatiin). Rantakadulla ei ollut siunaaman rauhaa kun kalessi- ja felukkakyytiä kaupattiin joka askeleella. Matkailupalveluista on selvästi ylitarjontaa kun kävijämäärät ovat laskeneet. Esim. amerikkalaisia ei näkynyt missään vaikkei maa USA:n ulkoministeriön varoituslistalla olekaan.
Lähetä kommentti