maanantai 31. lokakuuta 2011

Sota ja rauha Euroopan päästä päähän

Samaan syssyyn strategiapeli eilisen postauksen päähenkilön sotaretkistä ympäri Eurooppaa vuosina 1805-15, Avalon Hillin 1980 julkaisema War and Peace. Tämä Tolstoin romaanilta nimensä lainannut peli on kokoelmani vanhimpia, ja niin kuluneeksi pelattu ettei Ranskan marsalkkoja esittävistä countereista tahdo enää nimiä erottaa. Pelin wikiartikkeli listaa skenariot ja säännöt niin perusteellisesti, etten lähde niitä tässä toistamaan, sanottakoon vain, että peli käsittää kaikki Napoleonin keskeiset sotaretket Austerlitzista Waterloohon sekä vielä ns. kampanjapelin koko kymmenen vuoden ajalta, yhden kuukauden vuoroina (aivan, se tekee 120 pelivuoroa).

Omimmillaan peli on lyhyissä skenarioissa (Austerlitz, Jenasta Friedlandiin, Wagram jne.). Kampanja moninpelinä johtaa pian umpikujaan. Jos Ranskan puolella on yksikin merkittävä suurvalta (Itävalta tai Venäjä), niiden liittouma on lyömätön, mutta yksin jäädessään Ranska on tuomittu. Kampanjasta on myös lyhyempi versio, joka käsittää vuodet 1812-15.

Yksiköinä on vain jalkaväkeä ja ratsuväkeä, lisäksi mukana on laivastoa sota- ja kuljetusaluksina, britithän eivät muutoin sotaan voisi osallistuakaan. Vain ratsuväki voi liikkua omin avuin, kaikki jalkaväki tarvitsee liikkuakseen komentajan. Näitä komentajia on alkaen Napoleonista ja Wellingtonista aina nimettömiin countereihin asti. Komentajan taidoilla on taistelussa huomattava merkitys ja se voi vaihdella (parhaimmasta huonoimpaan) 3-0. Tässä näyte countereista pelipaketin takakannesta.


Kuten näkyy, eri kansakunnat ovat saaneet värinsä jalkaväen takinvärin perusteella. Koska sininen on mennyt ranskalaisille, ovat sinitakkiset preussilaiset saaneet tyytyä harmaaseen, mikä 1900-luvun sodista kertovissa peleissä on saksalaisten osalta milteipä vakio. Espanjalaiset ovat keltaisia, koska muita värejä ei jäljellä ole, mutta kuten eräs uniformulogiaan perehtynyt pelaaja muistutti, taitaa espanjalaisilta historiallisesti jokin keltatakkinenkin ratsuväkirykmentti löytyä.

Joukkojen numeroarvo merkitsee miesmäärää: yksi strength point vastaa 5000 miestä. Joukkojen taistelutahto (morale) vaihtelee kansallisuuksittain ja tyypeittäin. Parhainta on kaarti (3), englantilaiset, ranskalaiset ja venäläiset ovat kansallsuuksina (2) ja muut (1), lisäksi militia, landwehr ja kasakat ovat (0). Taistelutahto vaikuttaa taisteluiden tulokseen ja voi alentua sen myötä. Mikäli morale putoaa nollaan, on armeijan vetäydyttävä.

Kartta koostuu neljästä taitettavasta osasta, jotka on liimattu tukevalle pahville (ns. mounted map). Yhdessä ne muodostavat keskisen Euroopan halki menevän vyöhykkeen, joka ulottuu Portugalista Moskovan taakse. Varhaiseen Avalon Hillin tyyliin kartta on varsin koruton. Tässä näyte kahdesta keskimmäisestä levystä, Ranskan ja Saksan alueesta.


Kartasta pääsemmekin siihen, miten hyvin pelissä on mallinnettu se tosiasia, etteivät varhaismoderdit armeijat kuolleet taistelukentille vaan kenttäsairaaloiden oljille. Joka kierros nimittäin heitetään noppaa, jonka tulos taulukosta katsottuna määrittelee joukkojen nääntymisen (attrition). Pitämällä joukot pienissä pinoissa (max 5 SP per hexi), voi riskiä vähentää, mutta talvi ja huollottomuus pahentavat tilannetta. Lisäksi karttalevyillä 1 (Pyreneiden niemimaa) ja 4 (Venäjä) nääntyminen on muita todennäköisempää. Venäjän osalta sen ymmärtää, mutta mitenkäs aurinkoinen Espanja? Vaan talvi sielläkin on, ja itse asiassa suuri osa keskistä Espanjaa koostuu hyvin karusta ylätasangosta, syy miksi siellä on filmattu koko joukko Amerikan autiomaihin sijoittuvia spagettilänkkäreitä.

Niin vain on, että suurenmoisinkin sotaretki voi hyytyä muutamaan katastrofaaliseen nääntymisheittoon ja armeija sulaa kuin lumi keväällä. Joukkoja tarvitaan myös muutaman hexin välein pitämään huoltoketjua käynnissä. Tämä tietysti sitoo hyökkääjän joukkoja mitä edemmäs mennään. Kun tähän lisätään vielä sääntö, jonka mukaan venäläisten taistelutahto karttalehdellä 4 nousee kolmosen, ovat ainekset Grande Arméen tuhoutumiseen Venäjällä 1812 valmiit: kasakat katkovat huollon, modifikaatiot nääntymiseen talven tultua huipussaan ja venäläisten vastarinta kaartinjoukkojen tasoa koko armeijan (paitsi kasakoiden) osalta.

Pitkä on matka kuitenkin myös toiseen suuntaan, ja jos Napoleon malttaa pysyä Pariisissa (mikä parantaa mahdollisuuksia kaksinkertaistaa ranskalaisten saamat täydennykset), voi Ranska sinnitellä pitkään alakynnessäkin. Pariisissa Napen on syytä pysyä senkin vuoksi, että komentajilla on riski kaatua (tai haavoittua) taistelussa, mikä hänen tapauksessaan tekisi lopun koko keisarikunnasta.

Mutta missä on Sven Tuuva? Ensinnäkään kartalla ei näy Savoa eikä muutakaan Suomea vaan se loppuu pohjoisreunassa Pietariin. Muiden pikkumaiden tavoin Ruotsinkin osalta on vedetty mutkat suoriksi ja sen joukot on esitetty vihreätakkisina Venäjän "satelliittijoukkona", ilmentäen siis vuosien 1813-14 tilannetta, jolloin Ruotsi osallistui Bernadotten johdolla sotaan Ranskaa vastaan. Bernadotte on muuten ainoa komentaja, joka esiintyy pelissä kahtena eri counterina, vuoteen 1810 sinisenä ja sen jälkeen vihreänä.

Koska pikkuvaltiot voivat vaihtaa puolta valloituksen tai diplomatian kautta, on kuitenkin mahdollista että Ruotsi ja Venäjäkin joutuvat sotaan keskenään. Suomen sota on mahdollista käydä varsin abstraktina versiona kartan ulkopuolella. Ruotsista itsestään näkyy maan eteläosa, sekä seitsenvuotisesta sodasta tuttu "Swedish Pomerania".


Ruotsin osallistuessa neljännen liittokunnan sotaan 1806-07 (pelin Jena to Friedland -skenario) Suomi oli vielä osa valtakuntaa ja suomalaisista joukko-osastoista tietääkseni ainakin Turun läänin rykmentti oli mukana tässä ns. toisessa Pommerin sodassa, joka on vielä ensimmäistäkin unohdetumpi. Eipä sitä oikeastaan muisteta muuta kuin siitä, että Bernadotte kohteli niin hyvin voittamiaan ruotsalaisia, että se osaltaan avasi hänelle kuningastien muutamia vuosia myöhemmin.

Youtubesta löytyy 3-osainen esittely pelistä:




Peli on esillä Pelien maailmoissa -näyttelyssä Turun linnan isossa linnantuvassa 27.4.2012-24.3.2013.

7 kommenttia:

metsis kirjoitti...

Nääntyminen ei ole ihan niin kirkossa kuulutettu, koska muistaakseni alle viiden voimapisteen (alle 25 000 miestä) osastot eivät käytännössä kärsi nälkää Venäjälläkään. Pelissä on myös eräänlainen reagointimekanismi, missä ranskalaiset ovat parhaita. Näistä seuraa, että ranskalaiset voivat muodostaa joukoista laajan laagerin, joka ei talveen kuole ja jonka kimppuun hyökkäämisestä saa vastaansa koko Suuren armeijan. Ei hyvä.

Kari Hintsala kirjoitti...

Nyt muistat väärin. Täysin nälältä turvassa on vain jos hexissä on max 2 SP (10000 miestä). Niin pieniin osastoihin armeijaa ei kuitenkaan voi jakaa, joten ideaalinen maksimi on 5 SP. Ranskalaiset saavat aina yhden pisteen edun, mutta sen vastapainoksi talvi, Venäjä/Espanja ja talvi antamat kukin yhden huononnuksen. 5 SP:n ranskalaispino saa siis ilman huollottomuuttakin talvisella Venäjällä yhden nettohuononnuksen heittoonsa eli attritio iskee viidellä ja kuudella - siis 1/3 todennäköisyydellä. Menetys on tällöin 1 SP eli 20 SP armeija hajaantuneena 5 PS:n talvileireihin menettäisi 4 SP (20000 miestä). Itse asiassa se menettäisi yhdessä pinossa pysyessään max 3 SP, mutta näistä olisi yksi jo hevonen ja lisäksi vähintään 1 SP:n menetys olisi aivan varma juttu. Viiden pinoissa on kuitenkin 2/3 mahikset säilyä menetyksittä.

Kari Hintsala kirjoitti...

Korjaus edelliseen: (...) talvi, Venäjä/Espanja ja huollottomuus antavat kukin yhden huononnuksen.

metsis kirjoitti...

Ahaa, muistan kuitenkin, kuinka Grande Armée ei ole itsestään sulanut Venäjällä mihinkään nälkään. Toisin sanoen venäläisten täytyy aktiivisesti ”auttaa” ranskalaisia tässä.

Kari Hintsala kirjoitti...

Totta kai. Tässä voisi vielä muistuttaa kuuluisaa kaaviota lainaten että alkuperäisellä Venäjän-retkellä Grande Armée oli sulanut 100000 mieheen jo Moskovaan mennessä, ennen kuin talvesta oli vielä tietoakaan. Tämä määrä kutistui paluumatkalla vielä kymmenekseen. Silloin oli rämmitty jo lumessakin, mutta tosiasia on että varsinainen talvi oli silloin (joulukuun puolivälissä) vasta edessä. Olivatko tappiot todella noin suuret, ei liene varmaa, mutta yksi historian katastrofaalisimmista sotaretkistä tämä todella oli.

metsis kirjoitti...

Tässä kohtaa täytyy kertoa entisestä työtoveristani, joka on kotoisin Venäjältä, mutta jonka sukunimi on ranskalainen. Kerran asian tullessa puheeksi, hän kertoi muinaisen esi-isänsä haavoittuneena päätyneen maalaistaloon, jossa asunut leskivaimo otti ottanut hänet hoiviinsa. Haavojen parannuttua sotilaalla ei ollutkaan hinkua lähteä takaisin taistelemaan suur-Ranskan puolesta, sillä kyllähän maatilalla miestä tarvitaan...

Kari Hintsala kirjoitti...

Erittäin hämärä muistikuva saman tarinan hieman yläluokkaisemmasta versiosta jonkin venäläisen klassikkoromaanin sivuilta: vangiksi joutunut ranskalaisupseeri päätyy loppuiäkseen kotiopettajaksi venäläiseen aatelisperheeseen – kuuluuhan kaikkien nyt ranskaa osata!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...