129.Berlin, Reichstagsgebäude, Westseite.
Vuonna 1894 valmistuneen valtiopäivätalon vaiheet ovat seuranneet Saksan myrskyistä historiaa. Tulipalo heti natsien valtakauden alussa 1933 ajoi valtiopäivät evakkoon vastapäiseen Krollin oopperataloon ja symboloi jo sinänsä tuhoutunutta parlamentarismia. Toisen maailmansodan lopussa rakennus nousi paradoksaalista kyllä koko Natsi-Saksan symboliksi, jonka Stalin osoitti joukoilleen päämääräksi näiden hyökätessä kohti Berliiniä. Talosta tuli katkeran taistelun näyttämö ja punalipun pystyttämisestä sen huipulle yksi sodan kuuluisimpia kuvia.
Rauniot jäivät rautaesiripun länsipuolelle, vain muutaman metrin päähän muurista. Saksaan liittopäivät pitivät kunnostetussa rakennuksessa joskus istuntojaan ja siellä toimi myös Fragen an die Deutsche Geschichte -museo, jossa itsekin 1984 vierailin. Tuo näyttely sijaitsee nyt Deutcher Domissa, josta oli puhe täällä.
Nyt rakennus on jälleen remontoitu ja se toimii liittopäivien istuntopaikkana. Yleisölllä on pääsy Norman Fosterin suunnittelemaan lasikupoliin, mutta pääsyliput on varattava netistä 2-3 päivää ennen vierailua.
Tässä Reichstag syyskuussa 2011:
Otsikkoteksti "Saksan kansalle" (DEM DEUTCHEN VOLKE) saatiin paikalleen vasta melkoisen kädenväännön jälkeen vuonna 1916 - keisari Vilhelm II oli pitänyt sitä liian kansanvaltaisena.
Rakennuksen edustalla oli aikoinaan puistoa ja kaikenlaisia muistomerkkejä Siegessäulesta alkaen, nyt paikalla on valtava nurmikko, joka (kuten näkyy) on suosittu oleilupaikka niin matkailijoille kuin luullakseni berliiniläisillekin.
Niin, ja se kuuluisa kuva... Brandenburgin portilta päin huomasin katolla varsin tutunoloisen veistoksen.
Tässä lähempää.
Sama jalkaansa eteen ojentava hahmo ja viereinen miekkamies pääsivät aikoinaan samaan kuvaan punalipun kanssa:
Näkymä on siis Reichstagin takaa. Muuri tuli myöhemmin kulkemaan pitkin kuvassa näkyvää Ebertstrassea ja sen varrella näkyvät talot kuulumaan itäiseen vyöhykkeeseen. Muurin muistan kulkeneen kerrassaan ratikkakiskojen välissä, toinen idässä, toinen lännessä.
Muistomerkkejä valtiopäivätalon luona on niin natsien murhaamille valtiopäiväedustajille...
...kuin muurille ammutuille itäberliiniläisillekin.
Berliini on todellakin paikka, jossa historian haavat eivät jätä vierailijaa rauhaan.
Berliinin taisteluista 1945 on tullut luettua muutamakin kirja ja niitä kuvaavan pelin esittelin täällä. Lapsuudesta on jäänyt mielikuva valtiopäivätalon valtausta kuvaavasta mahtipontisesta neuvostoelokuvasta. Youtubesta löytyi mahdollinen ehdokas, 1949 filmattu Падение Берлина, tässä sen loppuhuipennus:
Wikipedian mukaan tätä Stalin-kultin tekelettä ei kuitenkaan enää vuoden 1956 jälkeen esitetty ennen Neuvostoliiton hajoamista. Kuinka se olisi sitten esitetty Suomen televisiossa? Kenties neukut tekivät aiheesta toisenkin elokuvan vai oliko kyseessä TV-sarja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti