Louvren taidemuseo uhmaa valtavuutensa vuoksi kaikkia määritelmiä, alkaen vaikkapa sisäpihan pyramidista, jossa on joko 666 tai 672 lasinpalasta, kummin sitten lieneekään. Työtoverini neuvosta saavuimme Louvreen kuitenkin maan alta, samannimisen metroaseman kautta. Alhaalla oli jäänteitä paikalla olleen keskiaikaisen linnan muureista.
Sodan tuhot oli symboloitu heijastamalla muureihin liekkejä - mielenkiintoinen efekti.
Muinaiskulttuureista ja antiikin ajoista on nähtävää Hammurabin laintaulukivestä alkaen.
Opaslehdykkään oli merkitty parhaimmat tärpit suunnistamisen avuksi. Kuuluisin mainittiin jo täällä, tässä toiseksi kuuluisin, Milon Venus 100-luvulta eKr.
Loistava esimerkki ranskalaisen hypettämisen korkeasta tasosta, mitä tulee materiaaliseen kulttuuriperintöön. Jouduttuaan palauttamaan Napoleonin Firenzestä vohkiman Venus de' Medicin vuonna 1815 ranskalaiset nostivat sen sijaan jalustalle (kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti) tämän viisi vuotta myöhemmin löydetyn Venuksen/Afroditen.
Huomattavasti nuorempaa tekoa oli tämä Antonio Canovan Eros ja Psykhe, hieman toisesta kulmasta kuin sen tavallisesti näette.
Kleopatran kerrotaan tehneen itsemurhan antamalla myrkkykäärmeen purra itseään poveen. Renessanssista alkaen taiteilijat ovat olleet vakuuttuneita siitä, että hänen täytyi tekoaan varten riisuutua kokonaan. Tässä Leonardo da Vincin koulukuntaan kuuluneen Giampietrinon versio.
Louvren gallerioita elävöittivät monet maalarit, jotka jäljensivät vanhoja mestareita.
Ilmeisesti Turun linnassa oli joskus vastaava tapa, sillä esilinnan interiööreistä on maalattu melkoinen määrä näkymiä, ei tosin enää vähään aikaan. Louvressa myös ymmärsi miten pieni meidän Edelfeltimme on Ranskan historiamaalauksiin verrattuna. Tämän genren edustajat olivat aivan järjettömän kokoisia, neliömetrejä luultavasti saman verran kuin suomalaisessa keskivertokaksiossa.
Yhdessä kohtaa aukeni näkymä myös säilytystilojen tapaiseen.
Militariaa ei esillä ollut paljonkaan, mutta tarvitsiko ollakaan kun siihen vähään kuului mm. "Kaarle Suuren miekka" Joyeuse.
Liekö Kaarle Suuri miekkaa nähnytkään, mutta Ranskan kuninkaiden kruunajaismiekkana tätä useaan otteeseen uudelleenmuotoiltua esinettä on käytetty ainakin 1200-luvulta saakka.
Muun perheen jo uuvuttua kiersin vielä Napoleon III:n huoneiston. Tämä oli ns. toisen keisarikunnan tyyliä kirjaimellisimmillaan.
Poistuimme Louvresta alussa mainitun lasipyramidin luona. Populaarikulttuuria tuntevat varmaan muistavatkin että sen alla sijaitsee Maria Magdalenan hauta. :-)
Viimeisenä nähtävyytenä Louvren alueelta Arc de Triomphe du Carrousel, jonka Napoleon rakennutti voittojensa muistoksi 1806-08. Silloin sen päälle sijoitettiin Venetsian Markuksenkirkon nelivaljakko. Milon Venuksen tavoin valjakko jouduttiin palauttamaan 1815. Uutta ei enää löytynyt, joten venetsialaisten valjakosta tehtiin nykyään paikalla oleva kopio.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti