keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Napoleon Eylaussa

Pariisin muistojen sekaan, mitään aasinsiltoja tarvitsematta, Napoleon-aiheinen sotapelikatsaus. Strategy & Tacticsin numerossa 138 (lokakuu 1990) ilmestynyt Napoleon at Eylau on todellinen klassikko: selkeä, yksinkertainen peli Eylaun taistelun jälkimmäisestä päivästä 8. helmikuuta 1807. Ranskalaiset olivat lyöneet edellisenä vuonna Preussin ja jäljellä oli enää loppunäytös tämän liittolaisen Venäjän kanssa. Ajan tavaan mukaan ranskalaiset olivat jo menneet talvikortteereihinsa, kun venäläiset jatkoivatkin offensiiviaan. Tuloksena oli raskaita tappioita vaatinut, mutta ratkaisemattomaksi jäänyt taistelu Itä-Preussin talvisilla pelloilla, erityisen tunnettu marsalkka Neyn ratsuväkirynnäköstä kahdesti läpi venäläisten rintaman sekä tietysti tästä Antoine-Jean Grosin maalauksesta:


Pelaajien käytössä on jalkaväkeä, ratsuväkeä ja tykistöä, kaikkien kolmen yhdistäminen samaan hyökkäykseen antaa bonusta. Joukkojen liikutteluun tarvitaan komentajia, ranskalaisten osalta armeijakuntien, venäläisten osalta divisioonien. Komennotta jääneet eivät voi hyökätä. Jokaisella joukko-osastolla on oma taistelutahtolukemansa: jos tappiot ylittävät sen, osasto on käyttökelvoton kunnes komentaja kokoaa (engl. termi on rally) poistetuista countereista riittävästi väkeä päästäkseen em. lukeman yläpuolelle. Kartta on talvisen valkoista:


Taistelun keskipisteessä ollut Preußisch Eylaun kylä on nykyään nimeltään Bagrationovsk (Napoleonin aikaisen sotapäällikkö Bagrationin mukaan) ja se sijaitsee Venäjään kuuluvan Kaliningradin alueella, aivan Puolan rajalla. Järviä, jokia ja harjanteita riittää kuten näkyy.

Peli on todellakin yksi pelattavimmista, ja kerta kaikkiaan onnistuneimpia näkemiäni lehtipelejä. Venäläisillä on hienoinen määrällinen ylivoima, mutta tulos ei millään tavoin ole ennalta saneltu. Meillä on tuttavani P:n kanssa ollut tapana pelata tätä taistelun vuosipäivän aikoihin (tosin ainakin viime vuonna jäi väliin), ja mitä erilaisimpiin lopputuloksiin on päädytty. Tapana on myös, että minä pelaan aina Ranskaa ja hän aina Venäjää. Erityisesti mieleen on jäänyt viimeisin pelimme, jossa pienempi ranskalaisarmeija onnistui saartamaan suuremman venäläisarmeijan.

Eylaun taistelun melskettä ranskalaisesta tv-sarjasta Napoléon:


Neyn ratsuväkihyökkäys elokuvasta Le Colonel Chabert:


.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...