Seitsenvuotista sotaa (1756-63) on pidetty "ensimmäisenä maailmansotana" sillä perusteella että Euroopan suurvaltojen väliset taistelut ulottuivat (Australiaa ja Antarktista lukuun ottamatta) kaikille mantereille. Euroopassa mukana olivat käytännössä kaikki valtiot Turkkia lukuun ottamatta ja pääosin asetelma oli Iso-Britannia ja Preussi vastaan kaikki muut. Muihin kuului myös Ruotsi, vaikka kuningattarena tuolloin oli vastustajan, Preussin kuningas Fredrik Suuren, sisar Lovisa Ulrika. Hänen johdollaan solmittiin sen sijaan rauha, kaikkea muuta kuin menestyksekkäitten, vuosina 1757-62 käytyjen sotatoimien jälkeen. (Menestyksestä merellä kirjoitin täällä.) Ruotsin historiaan luku jäi Pommerin sotana ja muistetaan lähinnä saman aikaan levinneen perunanviljelyn vuoksi. Ote pelin kartasta kertoo, että Ruotsin hallitsemasta osasta Saksan valtakuntaa olisi ainakin linnuntietä ollut lyhyt matka vastustajan pääkaupunkiin Berliiniin.
Pelissä on koko joukko maita. "Koalitioon" (coalition) kuuluvat pelin alussa Itävalta, Ranska, Venäjä ja Saksi, "Preussin liittokuntaan" (Prussian Allied) Britannia, Preussi ja "Hannover-Allied", tarkoittaen Hannoverin (joka oli tuolloin personaaliunionissa Britannian kanssa) lisäksi muutamaa muuta Saksan pikkuvaltiota. Puolueettomia ovat sodan alussa Alankomaat, Ruotsi, Puola sekä "Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta" (Holy Roman Empire), minkä ilmaisun alle on näppärästi koottu loput Saksan pikkuvaltiot - tuon jo muodolliseksi muuttuneen "keisarikunnan" hallitsijahan oli Itävallan Habsburg-sukuinen keisari (tai tänä aikana keisarinna, Maria Theresia).
Menestyksekkäillä diplomaattisilla offensiiveilla voi saada puolelleen eri valtioita, mutta mikään moninpeli tämä ei ole, vastakkain on selkeästi kaksi osapuolta, joiden on mahdollisimman pian koottava kaikki mahdolliset joukot saman komennon alaisuuteen ja pyrittävä lyömään vastustaja ennen kuin tämä ehtii tehdä saman. Voittopisteitä saa tuttuun tapaan pelin lopussa hallussa pitämistään linnoituksista. Pelin laajennetuissa säännöissä (advanced rules) on käytössä poliittista tasapainoa kuvaava balance of power index. Markkeri liikkuu sillä voitettujen taisteluiden ja valloitettujen linnoitusten mukaan, ja plussan puolella oleva saldo antaa etua diplomaattisiin operaatioihin. Mutta liiallista menestystä sietää varoa! Jos markkeri "menee ulos" kummasta päästä hyvänsä on tuloksena MOLEMPIEN osapuolten tappio. Pelin sanoin "Revolution and nationalism replace the collapsed great power system decades before they did historically." Valistusajan tasapainopolitiikka on toisin sanoen kärsinyt haaksirikon.
Joukkoina on tavalliseen tapaan jalkaväkeä, ratsuväkeä ja tykistöä, mutta myös keveitä joukkoja (light troops) ja legioonia (legion). Kevyet joukot tulivat tuolloin todella muotiin ja saattoivat olla jääkäreitä, husaareita, kasakoita, Itävallan ns. sotilasrajan asukkaita tai ylipäätään kaikenkarvaisia vapaajoukkoja. Legioonat puolestaan olivat ensimmäisiä kokeiluja aselajien yhdistämiseksi eli niissä oli niin jalkaväkeä, ratsuväkeä kuin tykistöä. Ne ennakoivat siten Napoleonin ajan divisioonia ja armeijakuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti