Viimeisenä kohteena Niilin länsirannalla pysähdyttiin Memnonin kolosseille. Kaksi melko lailla runtua saanutta monumentaaliveistosta esittävät itse asiassa faarao Amenhotep III:tta ja ne ovat kaikki mitä hänen kuolontemppelistään on jäljellä.
Tässä lähikuvat vasemmanpuoleisesta...
...ja oikeanpuoleisesta "Memnonista".
Jälkimmäiseen liittyy mielenkiintoinen tarina. Egyptiä runteli vuonna 27 eKr. maanjäristys, joka tuntuu panneen päreiksi paikkoja vähän kaikkialla, mm. Gizan suurten pyramidien pinnoitetta rapisi maahan. Amenhotepin patsaan järistys rikkoi niin, että se alkoi aina aamuisin auringon noustessa pitämään "soivaa" ääntä, josta se pian tuli tunnetuksi. Ilmiö jatkui 100-luvun lopulle jKr. saakka, jolloin Rooman keisari Septimius Severus korjautti patsaan. Ilmiö syntyi kaiketi ilman lämmetessä aamuisin, mutta todistaahan sitä ei enää voi.
Mutta mistä virheellinen nimi, joka on säilynyt näihin päiviin asti? Memnon oli kreikkalaisessa mytologiassa Etiopian kuningas, joka tuli troijalaisten avuksi Troijan sodassa. Kreikkalaisia saapui jo varhain Egyptiin kauppiaina ja palkkasotureina, ja hellenistisellä ajalla Aleksandria oli yksi kreikkalaisen kulttuurin tärkeimmistä ellei tärkein keskus. Vuorovaikutus jatkui vuosisatoja ja omasta mielestään kreikkalaiset saavuttivat ilmeisesti hyvänkin Egyptin-tuntemuksen. Monella tapaa se taisi pikemminkin olla eräänlaista varhaista orientalismia eikä kovinkaan syvällistä, mikä selittäisi "Memnonin kolossien" kaltaisen massiivisen väärinkäsityksen.
Matka jatkui sillan yli Niilin itäpuolelle, jossa ohitettiin Luxorin temppeli.
Lähikuvassa näkyy temppelin sisäpuolelle rakennettu Abu Haggagin moskeija.
Ja näkyy siinä myös yksinäinen obeliski, jonka parin olimme nähneet aikaisemmin Pariisissa. Se koristaa siellä Place de la Concordea, Egyptiä 1800-luvun alussa hallinneen Muhammad Alin lahjana Ranskalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti