Hankinnat supistuivat tänä vuonna tähän yhteen kirjaan ja yhteen eurolla tingittyyn tinasotilaaseen. Kirja on Military Rifles of Japan, eikä sen käsittelemä aihe, japanilaiset sotilaskiväärit, ole ensinkään niin eksoottinen kuin voisi luulla. Ensimmäisen maailmansodan asepulassa keisarillinen Venäjä osti suuren joukon aseita ulkomailta, myös äskettäisestä vihollismaasta Japanista. Niiden kaliiperit olivat aivan muuta kuin venäläisten omat, ja ammushuollon pitämiseksi edes jotenkin handussa kiväärit jaettiin toisarvoisille sotanäyttämöille kuten Suomeen. Imperiumin romahtaessa niitä jäi sekä punaisten että valkoisten käsiin ja sitä myöten museoihin.
Myös Turun museokeskuksen kokoelmista löytyy näitä aseita, joita usein kutsutaan Arisakoiksi niiden suunnittelua johtaneen eversti Arisaka Nariakiran mukaan. Japanilaiset nimesivät aseet hallituskausien mukaan eli vanhin, Tyyppi 30, on otettu käyttöön Meiji-restauraation 30. vuonna. Eurooppalaisittain se on M1897. Järjestyksessä seuraava malli on Tyyppi 35 (M1902), harvinainen ns. laivastomalli. Uusin kokoelmiin päätynyt malli on Tyyppi 38 (M1905), joka oli Japanin asevoimien käytössä vielä toisessa maailmansodassa.
Japanilaisiin aseisiin oli aina lyöty keisarin leima, 16-terälehtinen krysanteeminkukka. Ulkomaille myydyistä aseista se on "negatoitu" lyömällä päälle Koishikawan arsenaalin leima, neljä päällekkäistä tykinkuulaa ylhäältä nähtynä.
Itse kirjassa käsitellään japanilaisaseita pitemmältä ajalta, M1880-1889 Muratan mallista aina viimeisiin toisen maailmansodan aikaisiin koemalleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti