sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Karnakin temppeli


Karnakin temppeli on valtavan kokoinen kompleksi, jota faaraot rakennuttivat vuosisatojen ajan, dynastiasta toiseen. Se oli Egyptin pyhin temppeli.

Niililtä päin lähestyessä kuljetaan sfinksikujaa pitkin.


Nämä sfinksit eivät Gizan suuren sfinksin tapaan kuitenkaan olleet ihmiskasvoisia vaan oinaanpäisiä.


Jotenkin tämä yksi toi mieleen Imperial Stormtrooperin.


Muinaisten egyptiläisten uskonnossa suurta roolia näyttelivät juhlavat kulkueet, joissa kuljetettiin jumaltenkuvia tai itseään faaraota. Sfinksikujat olivat omiaan tällaista varten ja sellainen ulottui aikoinaan mm. Karnakista Luxoriin. Patsaita kuljetettiin myös kanavia ja Niiliä pitkin.

Näkymä ensimmäisen pylonin takaseinästä. Yläosasta löytyy kuulemma ranskalaissotilaiden graffiteja, rakennelmahan oli Napoleonin aikaan vielä suurelta osin hiekan peitossa.


Näkymä toisaalle ensimmäisellä sisäpihalla. Aika moni sfinksi tuntui menettäneen päänsä.


Tuolloin oli jo keskipäivä, jolloin tunnetun laulun mukaan liikkuvat vain hullut koirat ja englantilaiset. Viisaat koirat lepäilevät silloin varjossa.


Faaraon patsas, jalkojen välissä vaimo. Melko hyvä esimerkki Egyptin taiteen "arvoperspektiivistä": suurmiehet ovat muita suurempia, kirjaimellisesti.


Seuraavana vuorossa oli suuri hypostyylihalli jättiläismäisine pylväineen, tässä lootuskapiteelein...


...ja tässä papyruskapiteelein.


Kuten maanpiiri jakautui elämän ja kuoleman maahan, jakautui elämän maakin kahtia, Ala- ja Ylä-Egyptiin, joista ensinmainittu käsitti Niilin suiston ja jälkimmäinen joenvarren siitä ylöspäin. Papyrus oli Ala-Egyptin ja lootus Ylä-Egyptin symboli.

Pylväät ovat todella järeitä, ja kuten näkyy, useimmiten restauroituja.



Ramses II:n nimi, kartussin sisällä kuten kuninkaiden nimet aina. Onpahan siihenkin joku ehtinyt kreikaksi jotain päälle raapustella.


Hypostyylihallin takana oleva aukio.


Obeliskeja tehtiin aina pareittain (joskin nämä ovat eri paria, toinen on Hatshepsutin, toinen Thutmosiksen temppelistä)...


...ja ilmeisesti aina kovista kivilajeista kuten graniitista, ja mononoliitteina eli yhtenä kappaleena.


Raunioiden halki puikkelehdittiin kohti...


...Hatshepsutin rakennuttamaa osuutta. Tässä hän esiintyy naisellisempana kuin kuolontemppelinsä veistoksissa.


Temppelistä hänen kuvansa oli nakuteltu pois, ehkä poikapuoli Thutmosis III:n toimesta.


Tätä muinaista vandalismia nähtiin valitettavasti paljon lisää myöhemmin. Tässä lähikuva edellisen kuvan alosasta, jossa esimerkki paljon myöhäisemmästä tihutyöstä.


Joku opas on keksinyt kertoa matkailijoille onnea tuovan skarabeen hipaisusta ja niinpä on se sittemmin mustaksi klähmitty.

Ja ei kun eteenpäin, taakse jää Hatshepsutin osuus obeliskeineen...


...ja edessä kohoaa poikapuoli Thutmosiksen temppeli. Sen pylväikön mallina taas kerrotaan olleen teltantapit muistona faaraon sotaretkistä (ja telttamajoituksesta niillä).


Huomatkaa myös katon "tähtitaivas". Seuraavassa kuvassa pitäisi myös käydä ilmi temppelin myöhempi käyttö.


Tarkennetaan etumaisen pylvän yläosaan.


Kyllä siinä jokin hahmo pyhimyskehä päänsä ympärillä selvästi on. Koptikristityt ovat käyttäneet paikkaa joskus kirkkonaan.

Tässä vielä yksi pylväsvariaatio: papyruksen varsia nippuna.


Kuten jo sanoin, alue on valtava, ja kiviröykkiöitä riittää joka suuntaan.



Tärkeä osa rakennuskokonaisuutta oli "pyhä järvi", jossa papit peseytyivät ennen temppeliin menoa. Taustalla pari alueen monista pyloneista.


Sitten olikin jo aika palata takaisin...


 ...ja kiertää jalustallaan oleva onnea tuottava skarabee eli pyhä sittisontiainen, mutta myötä- vai vastapäiväänkö, ei ollut ihan selvää.


Vihonviimeisenä kuvana Karnakista obeliskin katkennut kärki, josta tästä kuvakulmasta tuli merkillisen moderni vaikutelma.


Luxorin nähtävyydet nähtyä oli aika nostaa ankkuri ja lähteä ylös Niiliä, siitä toiste.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...