Tämänkertainen peli edustaa erästä strategialautapelien kehityksen huipentumaa ja samalla umpikujaa, 1970-luvun "mammuttipelejä". Avalon Hillin The Longest Day vuodelta 1979 mallintaa pataljoonatasolla (!) Normandian taistelut D-päivästä elokuun lopulle 1944. Mammoth game tämä on todella joka merkityksessä. Kartta koostuu seitsemästä osasta ja vaatii 127 x 135 cm kokoisen alueen. Countereita on kaikkiaan yli 1500 kpl!
1970-luku oli myös saksalaisihailun kulta-aikaa, jolloin kerta kaikkiaan mikään ei vetänyt vertoja Saksan armeijalle toisessa maailmansodassa. Sotapeleissä oli käytetty ns. NATO-symboleja, mutta tämän pelin countereihin suunnittelijat hakivat mallia saksalaisten sodanaikaisista taktisista merkeistä. Tuloksena oli sekava kokoelma vaikeasti tulkittavia vänkyröitä eikä käytäntö jäänyt tavaksi.
Kartta on jälleen Avalon Hillin tapaan mounted ja grafiikka kohtuullisen tyylikästä, tässä näyte amerikkalaisten maihinnousurannoista.
Detaljina vielä Pelastakaa sotamies Ryanista tuttu "Bloody Omaha". Pointe du Hoc jäi historiaan amerikkalaisten sissipataljoonien (rangers) rynnäköstä ylös pystysuoraa rantakalliota. Kuvan set-up hexeissä muuten noita em. taktisia merkkejä.
Peli käsittää viisi skenariota ja kampanjan. Jokin skenarioista, muistaakseni Cherbourgin valtaus, tuli aikanaan pelattua, mutta kampanjaa ei edes harkittu. Counter clutterin ja valtavan pöytätilatarpeen vuoksi peli on pelattavuuden pohjanoteeraus. Oikeastaan koko hökötys on omiaan vain todella intohimoiselle sotahistorian harrastajalle, joka haluaa tietää missä jokaikinen saksalainen ilmatorjuntapatteri oli 6.6.1944. Tietokonepelien kehitys toi mahdollisuuden hallita suuriakin kokonaisuuksia ja tappoi tämän kehityslinjan siltäkin osin. Mutta ehkäpä harmaantuvat strategialautapelien veteraanit tätä vielä kellareissaan pelaavat, kukapa tietää.
EDIT 19.1.2012: ...pelaavathan ne, ja laittavat Youtubeen videoita:
Sitä en osaa sanoa, miksi mukana oleva noppa ei takakannen mukaan ole a die, vaan six-sided random number generator ("6-sivuinen satunnaislukugeneraattori") - saksalaisen täsmällisyyden tavoittelua tässäkin vaiko kieli-poskessa-huumoria?
Peli on esillä Pelien maailmoissa -näyttelyssä Turun linnan isossa linnantuvassa 27.4.2012-24.3.2013.
1 kommentti:
Mammuttipelit ovat todellakin oma alalajinsa. Kartat ovat niin suuria, ettei niitä voi laittaa yhteen, koska tällöin ei yllä kartan keskiosaan ts. pelit vaativat monta pöytää. Kun pelaaminen ei ole täysipäiväistä toimintaa – perhe, työ ym. seikat estävät tämän – meiltä kuluisi mammuttipelien pelaamiseen vuosia!
Pelin suuresta koosta johtuen mammuttipelien isoimmat koko sodan tai taistelun skenaariot ovat pakostakin jääneet vähäiselle testaamisille. Tästä seuraa usein, ettei peli ole lainkaan tasapainossa.
Itselläni on mammuttipeli Pacific war, jonka kartta kattaa muutaman kymmenen miljoonaa neliökilometriä tästä maapalloastamme ja jossa muistaakseni on 2340 nappulaa. Voittaakseen koko sodan Japanin olisi estettävä liittoutuneita rakentamasta strategisten pommituslentokoneiden kenttää parin tuhannen kilometrin päähän pääsaarista. Ottaen huomioon, kuinka paljon laivoja, lentokoneita ja joukkoja Yhdysvallat pystyy suoltamaan, tämä on sula mahdottumuus!
Lähetä kommentti