Matka jatkui Prahasta bussilla Määrin pääkaupunkiin Brnohon, ja sieltä etelään kohti Wieniä. Jossain välissä ajettiin betonitietä jonka opas kertoi olevan Kolmannen valtakunnan aikaista autobahnia. Kyseessä lienee ollut osa toisen maailmansodan aikana rakennettua Breslausta (Wrocław) Wieniin johtavaa moottoritietä, joka Tsekissä tunnetaan nimellä Hitleroa dálnice, Hitlerin valtatie.
Viimeisenä Tsekin puolella ohitettiin Mikulovin linna, jossa kerrotaan olevan yksi Euroopan suurimmista viinitynnyreistä, vetoisuudeltaan yli 100000 litraa.
Ensimmäinen kosketus Itävaltaan oli lounas taukopaikalla, jonka sijaintipaikaksi kerrottiin Deutsch-Wagram. Sehän taas on kuuluisa taistelukenttä vuodelta 1809. Keitto lusikoitiin, ja matka jatkui.
Opastettu kierros Wienissä käsitti ajelun Ringillä päästä päähän, käynnin Tonavan takana jne., mutta vain kaksi pysähdystä. Ensimmäinen oli arkkitehdiltään nimen saanut Hundertwasserhaus 1980-luvulta.
Tästä kaupungin vuokratalosta on tullut sellainen nähtävyys että matkailijoita varten on viereen rakennettu saman arkkitehdin suunnittelema kauppakeskus.
Helteisessä illassa tutustuttiin vielä Schönbrunnin linnan puistoon. Linna oli Itävaltaa hallinneiden Habsburgien kesäpalatsi siinä missä keskustan Hofburg oli talvipalatsi.
Mitä itse Wienin katunäkymiin tulee, niin Prahan melkein sadunomaisten kujien jälkeen ne olivat suoraan sanoen melko keskinkertaisia. Sen sijaan palatsiensa, museoidensa ja niiden kokoelmien osalta Wien on maailmanluokkaa, Lontoon ja Pariisin veroinen, ja mikä ettei, olihan se vielä 100 vuotta sitten eurooppalaisen suurvallan pääkaupunki. Wienin museoista myöhemmin.
1 kommentti:
Wien on kyllä hieno! Mutta uutta on minulle, että oikein Hundertwasserin kauppakeskus! Sellaista ei niillä kerroilla ole vielä tainnut ollakaan, kun minä olen hoodeilla vieraillut.
Lähetä kommentti