Rakennus on arkkitehtuurin ja taidekäsityön mestarinäyte, kauempaa katsoen tiilinen monoliitti mutta lähempää katsoen täynnä yksityiskohtia. Kaikki sisäpihan seinät ovat erilaisia, länsiseinällä on Mälarenin alueen kirkkoja, ja kaupunkeja näihin liittyvien henkilöiden kautta esitettynä.
Tapahtuma oli Varuskamarin ritariklubin vuosittaiset naamiaiset. Se aloitettiin kultaisesta salista, Nobel-juhlien tapahtumapaikasta.
Sali on kokonaan mosaiikeilla, enimmäkseen kullatuilla, silattu.
Yksityiskohta seinästä.
Salista vaellettiin kulkueena alas Siniseen halliin, josta kuitenkaan ei koskaan tehty sinistä.
Keskelle rakennetulla lavalla oli teemaan liittyviä esityksiä. Lisäksi lapsille oli haarniskaan pukeutumista, erilaista työpaja-askarta (mukaan lukien haarniskan nakuttelua vasaralla), kasvojen sminkkausta 1700-luvun tyyliin sekä tietysti ritariksi lyöntiä.
Riddarfjärdenin puolella on pieni puistikko.
Kaupungintalolta on näkymä vanhaankaupunkin jonne päin rakennus käy eräänlaista vuoropuhelua, varsinkin Riddarholmin kirkon ja Ritarihuoneen kanssa. Ne olivat, monien muiden ruotsalaisrakennusten ohella, Östbergin innoittajina.
Maassa oli Gorgo (?) pyöriteltävine silmineen.
Kaupungintalo on Tukholman suosituimpia nähtävyyksiä, ja siellä on tietysti matkamuistomyymälä. 95 kruunulla sai tämän kirjasen, josta kävi ilmi monenlaisia pieniä yksityiskohtia joita satunnainen kävijä ei taatusti muutoin huomaisi. Vaikkapa sen, että seinät muurattiin näyttämään siltä kuin niitä olisi muutettu vuosisatojen mittaan muuraamalla ikuna-aukkoja umpeen jne.
3 kommenttia:
Melkoisen komea on tuo kultainen sali! Ja olisipa ollut hauska nähdä millaiselta sininen sali näyttäisi sinisenä.
Mikä merkitys tuolla silmiään pyörittelevällä Gorglla on? Onko silmät tehty liikuteltaviksi ihan vain huvin vuoksi?
Sen kun tietäisi! Ei käynyt ilmi edes tuosta muutoin mainiosta kirjasesta jossa on kerrottu monista yksityiskohdista. Siinä on myös valokuva salista digitaalisesti siniseksi väritettynä siten kuin Östberg oli sen ensin kaavaillut. Nähtyään seinät valmiiksi muurattuina niiden punainen sävy näyttikin niin hyvältä että hän hykäsi värjäämisen. Sinisen värin piti lattian harmaan kiven kanssa "heijastaa" Riddarfjärdenin veden pintaa tms.
Olen ollut täällä Tukholman kaupungin tarjoamalla lounaalla Pohjoismaisen sosiaaliturvakonferenssin yhteydessä, taisi olla 1989. Silloin oli todella asiaansa uppoutnut ops, jonka kanssa pieni ryhmä kiersi koko talon lounaan jälkeen. Kaikki ei historia kiinnosta. Suren heidän puolestaan.
Lähetä kommentti