Lentotoiminnan Suomen rannikoilla aloitti Venäjän asevoimat, ja mm. Turun Vähäheikkilässä toimi merilentoasema (ja kasarmin alueella "Itämeren silmäksi" kutsuttu radioasema, jolla tarkailtiin Saksan laivaston viestiliikennettä). Tältä pohjalta jatkettiin itsenäisessä Suomessa. Santahaminan merilentoaseman vuonna 1925 esittävä pienoismalli (Keski-Suomen Ilmailumuseo).
Siviili-ilmailu alkoi kangerrellen. Vuodesta 1924 lähtien Aero Oy (Finnairin edeltäjä) lensi Tallinnaan Katajanokalta, jonka lentosatama oli hauskasti esitetty osin valokuvana ja osin pienoismallina. Vuoden 1936 jälkeen toiminta siirtyi Malmin maalentokentälle. Turusta lennettiin meri-ilmailun aikakaudella ulkomaille Ruissalon saaren rannasta, terminaalina palveli nykyisin Turun pursiseuran ravintolana toimiva huvila.
Lentokoneiden pienoismalleja oli näyttelyssä useitakin, mutta myös pari 1:1 konetta, kuten Junkers 52:n ohjaamo. Malmössa koottu kone nimeltään Södermanland lensi paljon Suomen reiteillä ja oli Ruotsin ilmavoimien käytössä toisen maailmansodan aikana.
Kotimaista tuotantoa edusti insinööri Torolf Eklundin lentovene Eklund TE-1, jota valmistui vain tämä yksi prototyyppikappale vuonna 1949 (kuuluu Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin). Harrasteilmailussa kellukkeelliset pienkoneet ovat edelleen mukana.
Kissanhännännostona oman museomme kontribuutio, Suomen ilmavoimien upseeripuku.
Mukaan tarttui hinnaltaan jo 3 euroon puolittunut ohut näyttelylehtinen, joka sisälsi näyttelyn keskeisimmän informaation.
Jos jotakuta nyt harmittaa ettei ehtinyt näyttelyä nähdä, niin mainittakoon että Tallinnan merimuseo Lennusadam suunnittelee samanaiheista näyttelyä reilun vuoden päähän. Sinne se sopiikin kuin nenä päähän, sillä näyttelytilana toimiva halli rakennettiin alunperin merilentokoneita varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti