Kun mukana on monien loisteliaiden esineiden lisäksi myös ovenkolkutin, ruosteinen bascinet, pala palatsin lattiaa ja kultarahoja, niin miksi kirjan otsikko on taide? Totta kyllä monissa esineissä on jonkinlainen kuva-aihe tai ne ovat erikoisen koristeellisia, mutta osansa taitaa olla käsitteen taide saamalla arvostuksella. Keskiajalla ei ollut "taidetta taiteen vuoksi", mutta toki kaikkia aikakauden objekteja voi tarkastella esteettisestä näkökulmasta. Kun näin ei edes ole, vaan esineiden taustoitus on vankan kulttuurihistoriallista, ei voine päätellä muuta kuin että art on nimessä vain menekkiä lisäämässä.
Mutta eivätkö nämä esineet ole nähtävissä British Museumin kokoelmatietokannassa? Monet (todennäköisesti kaikki) toki ovatkin, jopa perusteellisemmin luettelointidetaljein ja provenienssein, mutta silti juuri tämä kirja perustelee, miksi hyvin tehdyillä esinejulkaisuilla on yhä paikkansa. Kirja on hyvin koottu valikoima Euroopan keskiajan esinerikkautta, jossa taustoitus avaa näkymiä aikakauden elämään monelta kantilta. Tapaoikeus antoi rikollisille turvapaikan kirkossa jos hän ehti kolkuttaa kirkon ovenkolkutinta - tavan hävittyä hävisivät kolkuttimetkin. Useammassakin esineessä on kuvattu leikkiä nimeltä hot cockles: mieheltä sidotaan silmät ja naiset läpsivät häntä kunnes hän tunnistaa jonkun lyöjistä. Arvoituksellinen esineryhmä ovat norsunluiset torvet eli olifantit - ne on ehkä kaikki valmistettu Etelä-Italiassa, tai kenties vientiin fatimidien Egyptissä.
Kukin objekti on esitelty yhdellä aukeamalla, 1-2 kuvan kera. Artikkelin lisäksi muut tiedot ovat niukat, vain ajoitus, alkuperämaa, hankintatapa, mitat ja luettelonumero. Monet kallisarvoisimmista esineistä on englantilaiseen tapaan hankittu erilaisten säätiöiden rahallisella avustuksella. Hauska tapaus on ehtoollisvesikannu, jonka "Hänen Majesteettinsa hallitus hyväksyi maksuna perintöverosta" ja joka sitä kautta päätyi museoon. Kyseessä oli nimenomaan vesikannu, niitä valmistettiin identtisinä viinikannun kanssa, edellisen merkkinä oli A-kirjain, jälkimmäisen V. Molemmat olivat myös hyvn pieniä (vain pappi nautti viinin) eikä niiden tarvinnut olla jalometallia, koska ehtoollisen ihme tapahtui vasta juomamaljassa.
Metallinen kukkaron kehys ja suuaukko herätti ajatuksia tulevan esinetunnistuspäivän osalta. Samantyyppisen esineen fragmentteja voisi toki suomalainenkin metallinetsijä löytää, mutta miten ne voisi tunnistaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti