perjantai 15. elokuuta 2014

Kannas murtuu

Karelia '44 -peli saatiin pelattua erinäisten hidasteiden lomassa ja pieninä paloina kesän aikana. Fragmentaariseksi jäi myös dokumentaatio, joten vain muutama kuva.

Tässä puna-armeija on jo murtanut pääpuolustuslinjan ja lähestyy VT-linjaa ("haamut" ovat sääntötekninen kikka jolla suomalaiset voivat miehittää puolustuslinjojaan vähemmillä joukoilla).


Läpimurto on tehty myös soisella Itä-Kannaksella.


VT-linjan murtamisen jälkeen hyökkäys näytti tappioiden ja joukkojen poisvetämisten jälkeen jo hyytyvän Muolaanjärven ja Viipurin välille...


mutta "pomon" myhäillessä ja antaessa (onnekkaiden noppaheittojen muodossa) jatkoaikaa hyökkäys eteni kuin etenikin ja päättyi vasta Viipurin porteilla.


Idempänä 23. neuvostoarmeija eteni Vuoksen kahta puolta...


ja valtasi lopulta Äyräpään suurimman osan sen puolustajista riennettyä vahvistamaan Viipurin suunnan joukkoja.


Peli päättyi siis Neuvostoliiton voittoon pistesaaliin ollessa 20 tai yli. Pomo ja pomopisteet ovat pelin keskeinen sääntö. Pomo on tietysti Stalin ja hänen suhtautumistaan alaistensa saavutuksiin kuvataan tällä pisteradalla.


Pelin alussa neukuilla on kolme pomopistettä. Joka kierroksen alussa heitetään noppaa, pienillä (1-3) markkeri putoaa radalla yhden alaspäin, isoilla (4-6) ei. Lisää pisteitä voi saada korkeintaan 4 (valtaamalla suomalaisten pääpuolustuslinjan ja VT-linjan, vetämällä pois 24 steppiä joukkoja ja kaikki kaartinjoukot) eikä määrä voi koskaan nousta viittä suuremmaksi. Peli lopuu siis aina niiden ehtymiseen mutta kuinka monta kierrosta siihen menee? Onnella on aikamoinen merkitys ja meillä sitä tällä kertaa oli. Suomen armeija jauhautuu lopulta aina elleivät neukun pisteet lopu ajoissa, näin kai se täytyy nähdä.

Suomen vahvuus on joustava ja tulivoimainen tykistö, mutta ehkäpä Suomen pelaaja analysoi asiaa kommenteissa.

4 kommenttia:

Mikko Asikainen kirjoitti...

Meillä on VASSALissa sähköpostipeli tätä kesken, hyviä vinkkejä otetaan vastaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Kumpaa osapuolta pelaat?

Anonyymi kirjoitti...

Pelasin suomalaista päättyneessä pelissä, josta yllä olevat kuvat ovat. Miehitin koko pääpuolustusaseman alussa siten, että haamuja oli mahdollisimman paljon. Haamuja vastaan nimittäin ei saa hyökätä eikä niiden läpi kulkea, joten tälla tavoin vähennetään puolustettavien heksojen lukumäärää. Kenties paria itäisintä heksaa lukuunottamatta kaikki täytyy kattaa joko joukoin tai haamuin, jotteivät neukut pääse rynnistämään vapaasti linjan läpi. Heksoihin, joissa sitten oli joukkoja, sijoitin pakollisen jalkaväkirykmentin lisäksi jonkin pienemmän yksikön ottamaan mahdolliset lisätappiot. Vaikka neukkujen tulivalmisteluja ei ole sidottu hyökkäyksiin suomalaisten puolustuslinjoja vastaan, käytännössä ainakin ensimmäinen valmistelu täytyy käyttää pääpuolustusaseman murtamiseen.

Neukut onnistuivat jotenkin sähläämään aloituksena (tulivalmistelu epäonnistui, joukot oli sijoitettu väärin ym.) sillä seurauksella, että heiltä meni muistaakseni peräti kolme kierrosta pisteheksan 53.13 valtaamiseen. Muutenkin hyökkäys eteni verkkaisesti, sillä peräännyin hitaasti (onnistuin itse sähläämään sen ainokaisen suomalaisen panssariosaston kanssa siten, että se rämpi metsissä DG-merkittynä, kunnes lopulta tuhoutui Raivolan itäpuolella saamatta aikaiseksi juuri mitään), mutta hinta oli kova: kaatuneita tuli paljon, jälkikäteen ajatellen aivan liian paljon.

Peli jakautui melkein alusta kahteen erilliseen rintamaan teiden mukaan: neukkujen 23. armeijalla on tasan yksi tie, jota edetä, jos pelaaja aikoo vallata Taipaleen ja muut koillisen pistepaikat. Tällä suunnalla minun oli helppo järjestää puolustus. Mainitun pisteheksan 53.13 jälkeen Raasulin tiellä jää soiden väliin kapeikko, jota on helppo puolustaa. Tämän kapeikon jälkeen tulee kyllä Vammelsuu-Taipale -linja (VT-linja), mutta joukkoja tai niiden haamuja ei enää riittänyt kattamaan koko linjaa. Toisaalta ei ollut tarvettakaan, koska 23. armeijalla ei riitä rahkeet kovin leveään hyökkäykseen. Kun sitten viimein hylkäsin linjan, jätin Taipaleeseen ja siitä hieman länteen Viipuri-Kuparsaari-Taipale -linjalle (VKT-linjan) pari pataljoonaa pääjoukon vetäytyessä ensin Kiviniemen taakse ja myöhemmin Äyräpäähän. Kartan reunalla oleviin pisteheksoihin en uhrannut joukkoja.

Neukkujen 21. armeijan esikunnan huoltosäde on hieman isompi kuin 23. A:n, mikä yhdessä maaston kanssa sallii huomattavasti leveämmän hyökkäyksen. Käytännössä itse esikunnan on edettävä rataa pitkin, kuten neuvostopelaajat (Kari ja hänen kaverinsa) tulivat huomaamaan. Pääpuolustusaseman menetyksen jälkeen vetäydyin siis hitaasti VT-linjalle, jota miehittämään ei sitten riittänytkään riittävästi joukkoja, ja neukut mursivat sen kertaheitolla. Uudenkirkon ja Kivennavan välille sain haalittua jonkinlaisen rintaman kierrokseksi, mutta pidempään pystyin pitämään asemat vasta Hatialanlahden- ja Muolaanjärvien välisillä kannaksilla. Lopulta sieltäkin oli lähdettävä, kun Stalin pysyi koko ajan tyytyväisenä ja peli vain jatkui ja jatkui.

Onnenkantamoisen turvin neukut onnistuivat nappaamaan Johanneksen, minkä seurauksena heidän pistesaaliinsa ylitti voittoon vaaditut 20 pistettä. Suomalaisista ei enää ollut tekemään vastahyökkäystä, että olisin saanut yhtään voittopistettä takaisin. Pelasimme kuitenkin loppuun asti, mutta koska neukuiltakin oli suurin puhti poissa, peli jymähti Viipurin edustalle. Viimeiset kierrokset olivat tapahtumaköyhiä: suomalaisen tykistön rippeet masensivat kerta toisensa jälkeen neukkujen kaksi, kolme viimeistä hyökkäyspinoa, joten neukuilla ei ollut voimia hyökätä.

Anonyymi kirjoitti...

Vinkkejä suomalaisille:
- puolustuslinjoille täytyy kerätä riittävästi joukkoja, etteivät heksat tyhjene yhdestä osumasta
- neukkujen esikuntien eteneminen on varsin hyvin ennakoitavissa, suunnittele sen mukaan
- asemat olisi aina pyrittävä sijoittamaan siten, että suot ja järvet suojaavat sivustoja; älä jää pelkkään metsään jauhettavaksi
- tykkien pitäisi ampua aina, kun voivat, toisin sanoen älä päästä vihollista kiinni tykkeihin
- muodosta 16 tykistövoimapisteen arvoisia tykistökeskittymiä siten, että "riistoliikkeiset" (exploitation capable) ovat omana joukkonaan; kokoa yli jäävät 8 pisteen keskittymiksi, joiden tehtävänä on masentaa (demoralize) (itse onnistuin masentamaan seitsemisen pinoa joka kierroksella)
- ykkösmaaleja ovat neukkujen "riistoliikkeiset" osastot ja hyökkäyspinot, muita hyviä maaleja ovat vastapuolen isot tykit
- luo omista riistoliikkeisistä osastoista nyrkki, joka voi jyrätä (overrun) jonkin yksinäisen neukun; muista vetää nyrkki takaisin omassa riistoliikevaiheessa turvaan

Vinkkejä neukuille:
- muista, että aika on sinua vastaan, ole siis aggressiivinen
- pienistä tykeistä saa koottua pisteitä, joilla Stalinia voi lepyytellä (vetämällä 24 pinopisteen arvosta joukkoja saa pomopisteen)
- missään ei sanota, kuinka huonossa kunnossa kaarti voi olla, kun sen vetää Stalinia lepyyttääkseen (päättyneessä pelissä kaarti oli kutistunut neljään puolikuolleeseen osastoon, kun se vedettiin pois!)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...