Tämä valtaisa hiekkasärkkä on (tätä nykyä) suurimmalta osin metsää eli näkymät olivat lähinnä tällaisia, vähän kuin olisi Ruissalon bussilla ajanut.
Ensimäinen pysähdys oli Neringan kuntaan kuuluvassa Juodkrantėn kylässä. Siellä on Noitakukkula, jonne liettualaistaiteilijat ovat pystyttäneet puuveistoksiaan vuodesta 1979 alkaen. Teemana ovat noidat ja pirut, ja olipa oppaalla paikkaan jokin jonkinlaisena punaisena lankana kulkeva tarina pirusta, joka yritti naimisiin kauniin neidon kanssa, mutta päätyikin ruman noita-akan puolisoksi.
Monen monta veistosta mäkisessä maastossa olikin, ja lopuksi vielä matkamuistomyyntiä aiheeseen liittyen, totta kai. Jätimme sen väliin ja menimme hetkeksi rantapuistoon. Se oli Kuurinhaffin puolella, kuten muutkin päivän kohteemme. Avomeren puolelta emme Kuurinkynnästä siis nähneetkään.
Liettualaiset olivat Euroopan viimeinen pakanakansa, ja vaikka heistä sittemmin innokkaita katolilaisia tulikin, olen ymmärtänyt vanhan perinteen eläneen vielä pitkään ja ehkäpä tämäkin on jonkinlaista heijastumaa siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti