torstai 7. elokuuta 2014

Cannes

Ajo läpi Provencen päättyi Cannesin ranta-aukiolle. Sitä on elävöitetty taiteilijoiden näkemyksillä paikasta aiempina aikoina, kuten tässä Adolphe Fioupoun maalauksessa.


Sitten suunnattiin, nyt jo +37 asteen helteessä, kohti vanhaakaupunkia...


ylös sen kujia ja portaikkoja...


linnoituksen näköalatasanteelle...


josta avautui näkymä huvijahteja pursuavalle kaupunginlahdelle.



Molemmissa kuvussa taustalla näkyvä festivaali- ja kongressipalatsi oli seuraava kohde.


Sehän on paikka, jonka edustan punaisella matolla Aki Kaurismäellä on tapana tanssahdella. Turistien iloksi sitä on kaistale itse portaikossa muulloinkin kuin elokuvajuhlien aikana.


Tähtien kädenjäljet ovat toinen muistutus paikan tärkeydestä viihdeteollisuudelle, ja tietysti toisinpäinkin.


Ranskan kunniaksi esimerkkinä Jean-Paul Belmondon käpälänjälki.


Kun oli vielä puiston armahtavasta varjosta katseltu pakollinen ensimmäisen maailmansodan muistomerkki...


ja hauska nykytaideteos EU:n lipusta karkkipaperin kääreenä...


oli aika jatkaa hotelliin Juan les Pinsiin ja illan pimetessä illalliselle viereiseen Antibesiin, mutta siihenpä matkamme käytännössä katkessikin, siitä kuitenkin toiste.

1 kommentti:

Hurmioitunut kirjoitti...

Nuo vanhat maalaukset ovat kiva idea. Siinä voi verrata kuinka maisema on muuttunut ja näkyykö entisestä enää juurikaan mitään.

Nuo eurooppalaisten kaupunkien vanhat ja kapeat kujat ja kadut ovat aina kivaa katseltavaa. Ovat niin erilainen kokemus kuin Suomessa. Mutta nyt huomasin ajattelevani, että olen katsellut niitä yleensä vain valoisan aikaan. Ne olisivat kyllä pelottavia pimeällä. Ei voi siirtyä kovin kauas toisesta jos vastaan tulisi joku epäilyttävä henkilö. Toisaalta, ehkä sitä ymmärtäisi silloin kiertää tuollaiset paikat kaukaa. Tuntuu vain niin oudolta, kun tuntuu että Suomessa kaikki paikat suunnitellaan niin avoimiksi, että mihinkään ei jää minkäänlaisia pimeitä kulmia. Mennäänkö me jo äärimmäisyyksiin?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...