Civitavecchia

Sardiniasta purjehdittiin Tyrrhenanmeren yli Rooman ulkosatamaan Civitavecchiaan. Suurin osa matkalaisista lähti kokopäiväretkelle Roomaan, joko Colosseumille tai Vatikaaniin. Me olimme samanlaisella pikavisiitillä niissä jo piipahtaneet, joten vietimme hieman löysemmän päivän (tällä risteilyllähän ei varsinaista meripäivää ollutkaan) ja katsoimme mitä paikkakunnalla oli tarjota.

Sataman komistuksena on sen suojaksi 1535 valmistunut Forte Michelangelo. Renessanssimestari lienee suunnitellut kompleksista ainakin osan. Tässä kuvia eri kulmilta.

Yleisölle kolossi ei ole auki. Kun sisään kurkistaa, käy ilmi, että linnake on Italian rannikkovartioston käytössä.

Suomessa moinen rakennelma 1500-luvulta olisi ykkösluokan kulttuurikohde, täällä se on tuskin maininnan arvoinen.

Lähellä rantaa on myös museo, jonka katsastimme. Kuvata ei saanut, mutta eivätpä kokoelmatkaan kummoiset olleet. Epäilemättä kaikki parempi tavara on viety Roomaan, mutta kyllähän joka paikkakunnalla Italiassa aina antiikin aikaisia löytöjä museoksi asti riittää.

Museon opasvalvojat oli puettu minihameisiin ja korkkareihin, ja toimittivat he ovella myös jonkinlaista sisäänheittäjän virkaa, oletan. Olisikohan tästä ideaksi käynnissä olevaan Turun linnan elävöittämishankkeseen?

Strategisena kohteena kaupunki lanattiin toisen maailmansodan pommituksissa, joten mitään vanhaa kaupunkia ei jäljellä ole. Pääostoskadulla oli tämmöinen näkymä.

Antiikin jäänteitähän siellä.

Virvokkeet katukahvilassa nautittuamme koukkasimme jonkin kirpputorin kautta...

...rantakadun kahvilaan syömään jäätelöt.

Kaikkien herkkujen jälkeen jaksoi dokumentoida pari italialaista suurmiestä. Garibaldin tuntenevat useimmat.

Taiteilija Luigi Calamatta syntyi Civitavecchiassa ja lähti sitten maailmalle. Synnyinkaupunki on muistanut poikaansa pystillä.

Näkymiä Civitavecchian rantakadulta ja rannasta.

Hiljaistahan rannalla jo lokakuussa oli, rauhassa sai virua pelastuslaitoksen vene.

Rannalla oli myös Civitavecchian näyttävin ulkoveistos.

Esikuvana on ollut kuuluisa valokuva toisen maailmansodan päättymispäivältä,  V-J Day in Times Square.

Sitten olikin taas virvokkeiden aika. Sataman portille vievän kadun baarissa saatiin ehdottomastai matkan parasta olutta, tummahkoa Toweria, jonka pullo muistutti hauskasti suomalaista, mutta oli hieman litistetty.

Päivää oli vielä jäljellä, mutta palasimme löhöilemään Kristina Katarinalle, joka seuraavana yönä purjehtisi ylös Italian rannikkoa kohti Elban saarta, kuvassa näkyvään suuntaan.

.