Napolenin huvila Elballa

Napoleon sai kukistumisensa jälkeen vuonna 1814 hallittavakseen Elban saaren Toscanan rannikolla. Hänellä oli siellä käytettävissään palatsi Portoferraiossa, minkä lisäksi hän hankki vähän matkan päästä maaseutuhuvilan nimeltään Villa San Martino. Elban retki suuntautui ensimmäisenä sinne.

Ulkoapäin rakennus ei ole millään muotoa komeileva, tässä edestä...

...ja tässä takaa, jolta puolen myös sisäänkäynti oli.

Sisäänkäyntiä vastapäätä oli suihkulähde ja keisaria esittävä veistos. Tosin vesi ei suihkunnut ja säiden kuluttama oli keisarikin.

Seuraavaksi kierros sisällä, alkaen odotushuoneesta.

Ensimmäinen olohuone.

Seuraava huone oli nimetty Napoleonin veljentyttären Charlotte Bonaparten mukaan Charlotten huoneeksi.

Katon helmet liittyivät jotenkin Charlotten helmiin.

Rakennuksen keskellä oli kaksi suurempaa salia, tässä niistä ensimmäinen, joka oli nimetty "rakkauden solmun huoneeksi"

Syy nimeen on katon maalauksessa, jossa kyyhkyset lentävät eri suuntiin. Se oli surullinen symboli sille, että Napoleon ja hänen puolisonsa Marie-Louise joutuivat erilleen 1814.

Makuuhuone.

Toinen olohuone.

Kabinetti.

Toinen suuri sali oli egyptiläinen huone Napoleonin Egyptin-sotaretken muistoksi. Huonekasvina teemaan sopivasti papyrus!

Alakerrassa oli mm. keittiö...

...ja kylppäri.

 Terassilta aukeaa näkymä itään. Taustalla näkyvät vuoret ovat jo manner-Italian Toscanaa.

Terassin alapuolella on  ns. Demidovin galleria.

Nimensä se on saanut Anatoli Nikolajevitsh Demidovista (1813-70), innokkaasta Napoleon-fanista, joka perusti tänne museon 1800-luvun puolivälissä ja keräsi sinne Napoleonille Elballa kuulunutta esineistöä. Hänen kuolemansa jälkeen kokoelma valitettavasti hajaantui, ja se mitä huvilassa nyt nähdään, on vain samanaikaista empiretyyliä. Galleriassa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Ovella oli vastassa Antonio Canovan veistämä Galatea, jonka mallina oli ollut Napoleonin sisar Pauline.

Esillä oli, kuten sanottu, pöytävitriineihin sijoitettu vaihtuva näyttely...

...jonka aiheena oli, mikäpä muukaan kuin Napoleon.

Gallerian päissä olin poikittaiset salit, joissa olivat sijan saaneet mm. Sir Neil Campbellin muotokuva. Hän oli Britannian edustaja (commissioner) Elballa Napoleonin aikana, mutta oli mannermaalla tämän paetessa Ranskaan keväällä 1815.

 Sekä hieno maalaus Portoferraion satamakaupungista.

Napoleon ei viipynyt Elballa vuottakaan, mutta saaren matkailu on ottanut asiasta kaiken irti. Paikalla, mihin turistibussit pysäköivät, oli kukoistava suveniirien myyntikeskittymä. Itse ostin vain pienen Napoleonia esittävän metallipystin (suurempi oli hankittu jo Pariisista), essun jossa päätön Napoleon (kokkailija saa antaa kasvonsa keisarille) sekä pienen Elban lipun, jossa oli kolme Napoleonin heraldiikkaan liittyvää mehiläistä. Toisin kuin Sisilialla ja Sardinialla, Elballa ei ole mitään itsehallintoa, joten lippu on pelkkä matkamuistona myytävä koriste.

Olihan tämä Napoleonin sotien fanille melkoinen pyhiinvaelluskohde. Käymättömiä kohteita on silti vielä vaikka miten: Korsikan Ajaccio, Briennen sotakoulu, ja tietysti erinäiset taistelukentät (Rivolin kukkuloiden ohi ajettiin 2009).