Pestin Egyptiin päähenkilö ottaa Milanosta, sen kummemmitta perusteluitta kuin että minulla oli matkakuume enkä jaksanut vastustaa kiusaustani nähdä itämaita. Matka taittuu junalla Brindisiin ja sieltä laivalla Kreikan kautta Aleksandriaan, ja nuorta naista ehditään kosia niin maalla kuin merellä - kenties sinkkunaisten tyypillinen matkakokemus vielä nykyäänkin?
Egyptissä oopperaseurue esiintyi Aleksandriassa, Kairossa ja Port Saidissa, joten Ravennan kokemukset maasta rajoittuivat nähin kolmeen kaupunkiin, ja varsinkin Aleksandriaan, jonka eurooppalaispiireihin hän tutustui tulevan miehensä Alessio Costan välityksellä. Suurin osa kirjasta onkin oopperajuoruja ja em. eurooppalaiskaverusten toilailuja, itse asiassa melko joutavaa höpötystä, niin etten ihmettele ettei tästä mitään matkakirjallisuuden klassikkoa tullut. Oikeastaan kyse voisi olla kevyestä matkablogista omani tapaan, onhan luvutkin Rondo orientale - Kävelyllä halki Kairon tai Quasi una fantasia - Melkein kuin sadussa nimetty blogimaisen vitsikkäästi. Ei tosin ole tietoa pitikö Ravenna päiväkirjaa vai kirjoittiko hän kirjan ulkomuistista yli 25 vuotta myöhemmin.
Ainoa kosketus historian suurempiin tapahtumiin ovat vuodenvaihteen 1921-22 mellakat, joiden seurauksena Egypti muuttui kuningaskunnaksi vuonna 1922. Joltinenkin kulttuurishokki maa tuntuu olleen (oli se sitä itsellenikin), ja Ravenna ilmaisee varsin suorasukaisesti ettei egyptiläisistä ole koskaan "omaksumaan eurooppalaista sivistystä". Toisaalta hän ei myöskään voinut tottua maassa asuvien ja tuntemiensa eurooppalaisten asenteisiin ja käyttäytymiseen "alkuasukkaita" kohtaan. Minua ei ollenkaan ihmetyttänyt, että alkuasukkaat kovin vihasivat meitä eurooppalaisia. Khan el-Khalilin basaarin sankaritar koki mitä viihtyisimmäksi, ja tuntui taitavan myös tinkimisen taidon, mitä ilman siellä ei viihtyä voikaan.
Egyptin kulttuurinähtävyydet jäävät varsin vähälle: (...) tuohon aikaan en ollut vielä kiinnostunut kuolleesta egyptologiasta, vaan enemmänkin elävien ihmisten kohtaloista ja seikkailuista. Kairon museossa Ravenna kävi ihailemassa kauniita hautalöytöjä ja veistokuvia (muistettakoon että Tutankhamonin hautaa ei vielä tuolloin ollut löydetty), mutta muumiot olivat kaameita katsella.
Gizan suurille pyramideille Ravenna ehti vasta asuttuaan Egyptissä toista vuotta. Niille sai tuolloin vielä kiivetä, ja sankaritar pääsi Kheopsin pyramidia ylös neljänneksen matkasta, muttei jaksanut ylemmäs, vaikka minua edestä kiskoi ylös opas ja kaksi muuta työnsi takaa. Pyramidin sisään ei laulajatar "huolinut" laskeutua, sillä siellähän ei ollut mitään näkemistä. Myöhemmin hän kävi pyramideilla autolla kuutamon aikaan ja nautti taianomaisesta tunnelmasta.
Varsin keskinkertainen matkakirja, ja mieleen tulee olisiko Waltarin Sinuhen menestys innoittanut sen julkaisemiseen? Kirja on aikoinaan kuulunut Rymättylän kunnan kantakirjastoon, josta se on eräpäiväliuskan mukaan lainattu kahdesti 1950-luvulla ja kerran 1970-luvulla. Miten se meidän hyllyymme oli päätynyt, on mysteeri, sen enempää minä kuin puolisonikaan ei muista sitä hankkineensa.
Englanninkielinen wikipedia-artikkeli Ravennasta on huomattavasti suomenkielistä laajempi, ja kertoo hänen nimeään käytetyn Philipsin radioiden, silkkikankaiden ja Apricot Brandyn mainostamiseen (Pia itse oli poiminut taiteilijanimensä Italian kartalta). Vielä mielenkiintoisempi on tieto, että hän käänsi ensimmäisiä suomeksi ilmestyneitä Tex Willereitä vuodesta 1953!
1 kommentti:
Tex Willer -käännöksistä, mukaan lukien Ravennan osuus, viime syksyn Aristoteleen kantapään jaksossa.
Lähetä kommentti