La Dame à la Licorne

Nainen ja yksisarvinen on Musée de Clunyn kuuluisin esine, joka koostuu kuudesta Flanderissa valmistetusta kuvakudostapetista. Niillä on museossa oma, hämärä, puoliympyrän muotoinen huoneensa, jossa kävijä voi istua ja meditoida tämän keskiajan taiteen hämmästyttävän jäänteen äärellä.

Kuten näkyy, yksi tapeteista (Kuulo) oli tuolloin poissa, kenties konservoitavana. Koska kuvista ei saa mitään selvää, lainataan ne Wikimediasta. Tapetit kuvaavat aisteja, paitsi kuudes, joka kuvaa - niin, mitä?

Maku

Kuulo

Näkö

Haju

Tunto

À Mon Seul Désir

Tapetti on nimetty teltassa lukevan moton À Mon Seul Désir mukaan, mutta yksimielisyyttä ei ole edes siitä miten se pitäisi kääntää ("ainoa haluni" vai jotain muuta?) saati mitä se ja koko kuvasarja yleensä merkitsee. Mikä on tämä kuudes aisti? Teos sisältää symboliikkaa, jota emme välttämättä koskaan kykene tulkitsemaan. Kuvissa esiintyy Le Viste -suvun vaakuna, ja museon opaskirja ajoittaa tapettien suunnittelun Pariisiin vuosien 1480 ja 1508 väliin.

Yksisarvinen oli tarueläin, joka antoi vain neitsyen ottaa itsensä kiinni, ja tapetissa se esiintyy toisen villin pedon, leijonan kanssa, kummatkin säyseinä kuvan neidon edessä. Eläviä yksisarvisia ei ole säilynyt meidän päiviimme, mutta niiden sarvia on. Yksi oli esillä Musée de Clunyssäkin, legendan mukaan kalifi Harun ar-Rashidin lahja Kaarle Suurelle vuonna 807.

Ja olipa sellainen Pariisin luonnontieteen museossakin:

Sarvivalaan sarvi kasvaa useampimetriseksi, mutta eläin itse muistuttaa melko vähän gotiikan taiteen vastinettaan.