Laivan kannelta avautui näkymä vastarannan vuorille, mutta me rantauduimme itärannalle ja nousimme bussiin tutustuaksemme Assuanin massiivisimpiin nähtävyyksiin, kahteen patoon. Jälleen ajettiin läpi aamuisen arabikaupungin.
Vaalit olivat päivän sana täällä Egyptin syvässä etelässäkin, ja ehdokkaat kaiketi toinen toistaan parempia kuten vaaleissa aina.
Joen yli ajettiin Assuanin vanhan padon kautta, jonka britit rakennuttivat vuosina 1899-1902.
"Mä vartiossa seison..." Pato, tämä pienempikin, on tietysti strateginen kohde ja puolustamisen väärti, mutta arvelujen varaan jäi mitä tällä kait jo ennen kuuden päivän sotaa (1967) rullissa olleella neuvostovintagetankki T-54:llä olisi kriisitilanteessa tehty.
Isommalle padolle koukattiin aavikon kautta. Ilmassa on selvästi sähköä, ja paljon.
Padolle tultaessa ohitettiin Egyptin ja Neuvostoliiton ikuisen ystävyyden muistomerkki. Ystävyys ei kestänyt edes niin kauaa kuin Neuvostoliitto, mutta jotenkin tämä sopii maahan, joka on täynnänsä ikuiseksi tarkoitettuja monumentteja.
Assuanin suuri pato rakennettiin Neuvostoliiton tuella vuosina 1960-70. Urakka oli jättiläismäinen, samoin sen vaikutus Egyptin talouteen ja yhteiskuntaan, alkaen vaikkapa siitä että yli 100000 ihmistä jouduttiin asuttamaan uudelleen. Tässä näkymiä alajuoksulle päin.
Rakentamiseen kaiketi liittyvä monoliitti.
Näkymiä Nasserin tekojärvelle. Krokotiilejä ei näkynyt, vaikka siellä niitä jo kuulemma on, toisin kuin padosta alaspäin.
Padon harjalla oli vilkasta, kuuluuhan tämä rakennelma Assuanin päänähtävyyksiin.
Paikalle oli istutettu jopa puutarha...
...ja kauniita kukkia!
Seuraavana oli vuorossa tutustuminen huomattavasti vanhempaan rakennushankkeeseen.
2 kommenttia:
Kierrätin sinulle kiertopalkinnon:
http://metsis.blogspot.com/2012/05/kiertopalkinto.html
No ohhoh, kiitos, täytyypä oikein miettiä ketä kiusata tällä kiertokirjeellä! :-)
Lähetä kommentti