Raunistulan punainen naiskaarti

Spin-offina Perälän kirjalle Turun 1900-luvun vaihteen esikaupungeista tuli luettua Anu Hakalan Housukaartilaiset - Maarian punakaartin naiskomppania Suomen sisällissodassa (2006). Asia kiinnosti paikallis-historiallis-maantieteellisesti, eli missä Maarian naiskaartilaiset asuivat ja työskentelivät?

Lähes kaikki asuivat tuolloin Maarian pitäjään kuuluneessa Raunistulan esikaupungissa, muutama lähellä sitä Turun puolella rajaa. Suurin osa oli tehtaalaisia, ja tehdastyötä oli naisille tarjolla ihan kotikulmilla. Suurin yksittäinen työllistäjä oli "Pumpula" eli Ab John Barker Oy:n puuvillatehdas. Aurajoen rannalla Linnankadulla olevaan kehräämöön (purettu, paikalla nyt Barkerinpuisto) oli tosin pitempi työmatka, mutta kutomo oli Raunistulassa (alunperin sokeritehdas Alfa, joka toimi vain pari vuotta 1900-luvun taitteessa, rakennus edelleen jäljellä).

Maariassa sijaitsivat myös makeistehdas Hellas (lopettanut toimintansa 2006, mutta useaan otteeseen laajennettu rakennus edelleen jäljellä) ja Maarian tiilitehdas (jäljellä vain rauniot). Rautatiesillan takana Aurajoen toisella puolen sijaitsi Turun Rautateollisuus- ja Vaunutehdas Oy (purettu, osa rakennuksista jäljellä Åbo Akademin käytössä).

Näiden lisäksi muutamia naiskaartilaisia työskenteli Idmanin kalkkitehtaassa, Juseliuksen paitatehtaassa (toimi tuolloin Vanhalla Raatihuoneella), Turun verkatehtaassa (tehtaasta jäljellä Verkahovi), Åströmin harjatehtaassa (nykyinen Turun museokeskuksen toimitalo) ja kalatehtaassa. Osa työskenteli palvelijattarina ym., eikä kaikkien työpaikka käy lähteistä ilmikään.

Hakala on selvitellyt naisten verkostoitumista ja sitä miten monet tunsivat toisensa sukulaisuuden, työpaikan tai asuinkumppanuuden (nuoret naiset asuivat usein yhdessä kämppiksinä) kautta. Eniten yhdisti tietysti jäsenyys Raunistulan työväenyhdistys Tarmossa, jonka talossa (edelleen jäljellä) Maarian punakaartin V komppania perustettiin maaliskuussa 1918. 

Aivan määrävahvuuteen ei komppania yltänyt, mutta sen tie vei taisteluihin Satakunnan rintamalla kun sota oli jo kääntymässä tappiolliseksi punaisille, ja lopulta antautumiseen Lahdessa. Hakalan listaamista 61:stä naiskaartilaisesta ei 11 enää koskaan Raunistulan mutkitteleville kujille palannut: 4 kaatui taisteluissa ja 7 kuoli teloittajien luodeista.

Mikä sai Raunistulan työläisnaiset sotaan lähtemään? Naisten oma ääni on säilynyt vain valtiorikosoikeudenkäyntien pöytäkirjoissa, eikä niiden kuulusteluissa ymmärrettävästi kannattanut omalla vallankumouksellisuudellaan kehua, ennemminkin vakuuttaa että mukaan oli liitytty työttömyyden ja nälän pakottamina. Totta oli tietysti jälkimmäinenkin, punakaartin päiväraha saattoi olla kolminkertainen siihen päiväpalkkaan mitä makeisia paperiin käärimällä Hellakselta sai.

Hakala on nähnyt värväytymisen syitä em. verkostoitumisessa eli porukan paineessa. Työväenlehdistö myös esitti vallankumoustaistelun paljon menestyksekkäämpänä kuin se todella oli, vielä tappionkin häämöttäessä. Ja tietysti maaliskuusta 1917 alkanut vallankumouksellinen liikehdintä oli luonut uskon siihen että kaikki on mahdollista, jopa aseisiin nousemalla. Turku ja Raunistula olivatkin Suomen punaisimpia kolkkia, mutta koko Turun vaiheista vuosina 1917-1918 toiste.

Suomen sisällissodan naiskaarteista Wikipediassa.