Kylien kohtalo käsittää koko kirjon täysin tai lähes täysin kadonneista (Kairinen) vielä kylämäillään viljelystensä keskellä koskemattomina kohoaviin (Kurala, Halinen). Näiden väliin jää suuri joukko kyliä tai taloja, joista usein on säästynyt rakennus tai pari ne nielaisseiden asuma-alueiden kätköissä, ja jotka ovat antaneet nimensä kaupunginosille, lähiöille ja kaduille. Lähimpänä omaa kotiani löytyvät esim. Räntämäen alueelta ehjänä säilynyt Hamaron kylän Vähätalon pihapiiri ja Niuskalan yksinäistilasta jäljelle jäänyt kivinavetta.
Turku-harrastajalle tämä museokeskuksen tutkijoiden vuosikymmenen aikana keräämä tietopaketti satoine vanhoine valokuvineen on oikea aarreaitta. Kirjan avulla voi bongata Turun alueen säilynyttä vanhaa rakennuskantaa joko mukavasti kotona Googlen kartan ja katunäkymien avulla, tai kesemmällä ulkona reippaillen.
Faktoja riittää ammennettavaksi niin paljon että tähän vain hupaisa trivia loppukevennykseksi. 1800-luvun lopulla Pisu ja Kakkarainen koettiin niin säädyttömiksi että ne nimettiin uudelleen: edellisestä tuli Peltola ja jälkimmäisestä Koivula. Kansanetymologia on selittänyt vanhat nimet Ruotsin kuninkaan pysähdyksillä tarpeilleen. Pisu-Peltolan kantatila on jäänyt sittemmin keskelle Peltolan siirtolapuutarhaa.
Kirjan esittely Turun museokeskuksen sivuilla.
Yle Uutisten verkkouutinen ja video, haastateltavina kirjaa tekemässä olleet Sanna Kupila ja Elina Saloranta.
1 kommentti:
Hauska, olen asunut Kataraistentien opiskelija-asunnoissa, mutta oikeasti osoitteen olisi ilmeisesti pitänyt olla Kakkaraisentie, sijainti Pisun ammattikoulun läheisyydessä.
Lähetä kommentti