Skatalle oli jo Ruotsin vallan aikana ollut, osana Sveaborgin linnoitusta, tarkoitus rakentaa kasarmi ja makasiineja, mutta valmiiksi tulivat vain jälkimmäiset, ja niistäkin jäljellä on vain yksi graniittiportti osana läntistä siipirakennusta.
Engelin massiivinen kasarmi, sittemmin matruusikasarmina tunnettu, valmistui 1819, ja ensimmäisenä siihen asettui venäläinen Petrosvskin jalkaväkirykmentti, joka oli tullut maahan jo Suomen sodan aikana osana maahan hyökännyttä 21. divisiooaa, ja jäi maahan vuosikymmeniksi.
1830-luvun alusta lähtien kasarmilla elettiin yhtä sen mielenkiintoisimmista vaiheista kun sinne majoittui Suomen meriekipaasi. Tämä joukko-osasto vaikuttaa unohduksiin vaipuneelta, ja jopa Wikipediassa sen kerrotaan virheellisesti olleen "merijalkaväkeä", mutta näin ei ollut, vaan merimiehiä he olivat, ja autonomian ajan Suomella oli tosiaan oma sotalaivasto omine laivoineen. Helsinkiläiset olivat laivastostaan hyvinkin ylpeitä, ja palvelihan siinä upseereina tunnettujen aatelissukujen vesoja. Pohjanmerta kauempana ei kuitenkaan purjehdittu, ja ainoan taistelunsakin ekipaasi kävi maalta käsin, miehittämällä Santahaminassa englantilaisaluksia vastaan taistelleita tykkejä Krimin sodassa.
Meriekipaasin tarina päättyi käytännössä Krimin sotaan, ja 1800-luvun jälkipuoliskolla Katajanokan kärjen otti haltuunsa Venäjän laivasto ja sitä kasvavassa määrin palveleva telakkatoiminta, kokonaisuuden nimenä Sveaborgski Port (suomalaisittain Porttu). 1900-luvun alku toi tullessaan Venäjän imperiumia ravistelleet kumoukset myös Katajanokalle. Vielä suurlakon aikana syksyllä 1905 varuskunta oli pysynyt uskollisena ja valmiina kukistamaan suomalaisten kapinan, mutta jo seuraavana kesän osa Viaporin varusväestä, mukaan lukien Katajanokan merisotilaat, nousi lyhyeksi jääneeseen kapinaan.
Vuonna 1917 vallankumous lopulta onnistui, ja matruusit saivat marssia Laivastokadun portista (joka edelleen on jäljellä) Helsingin keskustaan pitämään kokouksiaan ja palopuheitaan. Usein tulee mietittyä millainen aitiopaikka Skatan jugendtalojen asukkailla oli seurata alapuolellaan vellovaa punamustaa (anarkistit mustine lippuineen ottivat haltuunsa pohjoisrannalla olevan upseerikerhon) vallankumousta.
Vallankumous tarttui myös suomalaisiin, ja vuoden 1918 alussa sisällissotaan lähti telakan suomalaisesta työväestä muodostettu Helsingin punakaartin III rykmentin I pataljoona eli Portun pataljoona. Kesällä vallankumoukset olivat ohi, telakkatoiminta jatkui, mutta merikasarmin otti haltuunsa Suomen vastaperustettu laivasto. Tämä yhteiselo jatkui 1960-luvulle saakka.
Merisotilaat viettivät talvet kasarmilla ja kesät merellä. Toinen maailmansota toi ilmapommitukset, mutta myös vierailijoita Saksan ja Italian laivastojen merimiesten muodossa. Kasarmilta lähtivät myös vapaaehtoiset Viron vapaussotaan ja rauhanturvaajat Suezille.
Telakan muutettua Vuosaareen ja laivaston Turun Pansioon, jäi ratkaistavaksi merikasarmin tulevaisuus. Kirjan loppuosa kertoo remontista, jolla kasarmi kunnostettiin ulkoministeriön käyttöön, ministeriö muutti taloon 1986. Ylimmän kerroksen ikkunat palautettiin alkuperäiseen kaarimuotoonsa, ja aikoinaan rakentamatta jäänyt itäinen upseerirakennus rakennettiin nyt, betonista mutta empiretyyliin maalattuna, täydentäen näin "Suomen amiraliteetin" symmetrian. Historia 1810-luvun ja 1980-luvun väliltä pyyhittiin pois, voisi sanoa.
Alkuperäisestä kokonaisuudesta jäi jäljelle myös nykyisen Martti Ahtisaaren aukion etelälaidalla oleva sairaalarakennus. Aukion itä- ja länsilaidan talot ovat uusia, em. Ruotsin ajan portti osana jälkimmäistä. Telakan rakenteet ovat kadonneet, ja paikalle nousi 1970-1980-luvuilla kerrostaloja, tehden entisestä vallankumouspesäkkeestä uneliaan asuinlähiön. Aikoinaan sotalaivoja täyteen pakkautuneessa rannassa katajanokan pohjoisrannalla viettää nykyään kesiään Suomen jäänmurtajalaivasto.
Tätä kirjoitettaessa merikasarmi on jälleen remontin kourissa, tai ehkä jo valmistunutkin, muuttuen uusimman muodin mukaisesti avokonttoriksi. Tai avokonttorithan ovat jo menemässä muodista, mutta julkinen sektori seuraa aina viiveellä, ja joka tapauksessa koronapandemia etätöineen on perusteellisesti muuttanut toimistotyön käytänteitä. Hieno historiallinen rakennus joka tapauksessa säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti