Köyhän, mutta lukemaan innokkaan pojan nuoruus kului raskaissa ulkotöissä rakennustyömailla ja savotoissa, ja toi mieleen reilua kymmentä vuotta myöhemmin syntyneen isoisäni kertomukset kiertolaisvuosiltaan - ja kiertelevät jätkät ja hampuusithan Suomen ovat todella rakentaneet kun sitä tarkemmin ajattelee.
Oikeudentunto vei Liukosen suurlakon jälkeen taistelemaan tsaaria ja kapitalismia vastaan, lähinnä aseellisin ryöstöin kumoustoiminnan rahoittamiseksi. Vähemmän väkivaltaista toimintaa oli silkkipaperille painettujen lentolehtisten jakaminen venäläisille sotilaille - noinkohan noita lappusia olisi jossain arkistossa vielä jäljellä?
Muistelmat lyhyeltä ajalta aktivistina ovat toimijoiden suhteen valitettavan ylimalkaisia, olihan ne kirjoitettu vuosikymmeniä myöhemmin, ehkä oli tarpeen suojellakin vielä hengissä olevia, eikä illegaalissa työssä ollut hyväksikään tietää muiden kumouksellisten oikeita nimiä.
Keväällä 1907 Liukonen teki sitten äärimmäisen teon: hän ampui Kouvolan asemalaiturilla santarmien ilmiantajaksi epäillyn miehen, jääden välittömästi kiinni. Viipurin ja Katajanokan vankiloiden kautta tie vei minnekäs muualle kuin tänne Turkuun Kakolaan, jossa Liukoselta kului elämästä seuraavat 10 vuotta. Muistelmat Kakolasta ovat melkeinpä kirjan mielenkiintoisinta antia, katsaus arkeen kaltereiden takana. Enpä ollut sitäkään tiennyt Liukosen tapaisia luottovankeja vietiin Ahvenanmaalle linnoitustöihin maailmansodan aikana.
Maaliskuussa 1917 tapahtui yksi niistä historian käänteistä, jotka tekevät terroristeista vapaustaistelijoita. "Poliittisista" rikoksista tuomitut, jopa murhaajat, vapautettiin. Siperiassa karkotuksesta käveli vapauteen muuan Stalin, Kakolan sellistä puusepäksi vankeusvuosinaan opiskellut Liukonen. Jälkimmäinen ei terrorin poluilla kuitenkaan enää jatkanut, vaan elätti itsensä ja perheensä puusepäntöillä, osallistumatta enää sisällissotaankaan. Jatkosodassa tie vei vielä työvelvollisena Itä-Karjalaan, mutta muutoin elämän täytti työ, kirjalliset harrastukset ja toiminta työveänliikkeen parissa, ennen sotaa sosialidemokraattina ja sen jälkeen kansandemokraattina.
Kirja sisältää Liukosen tyttären Kaisa Salonen (hänet muistetaan Eeva-lehden Leelian lepotuoli -palstan pitäjänä) muistelua isästään, muistelmat löytäneen tyttärenpojan, toimittaja Ilpo Salosen alkusanat, sekä historioitsija Hannu Soikkasen taustoituksen tapahtumista, joiden keskellä Liukonen eli ja tekonsa teki.
"Vaari oli terroristi", HS 30.12.2005 (vain tilaajille)
Tamperelainen Teatteri Telakka esitti 2007 elämäkertaan perustuvan näytelmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti