Suomen meriekipaasi perustettiin 1830, sai 1841 nimen 1. Suomen meriekipaasi, muutettiin 1862 Suomen kaaderiekipaasiksi, ja lakkautettiin 1880. 2. Suomen meriekipaasi perustettiin 1853 Krimin sodan uhatessa, ja lakkautettiin sen jälkeen 1856.
Haku sanoilla meriekipaasi tai sjöekipaget antaa tulokseksi varsin vähän joukko-osastoihin liittyvää materiaalista kulttuuria (toki Sotamuseon esinekokoelmat eivät Finnassa olekaan). Löytyypä kuitenkin matruusin kovitettua nahkaa oleva hattu Kansallismuseon kokoelmista.
Lähitaisteluun vihollisalusta vallatessa (ns. entraus) tarvittiin jotain kättä pitempää. Leveteräiset hukarit ovat olleet siinä suosittuja kuten merirosvoelokuvia katselleet tietävät. Tämä valmistuspaikka on Zlatoust Venäjällä (Kansallismuseo).
Karl Juhan Otto Gagneurin (1806-1847) muotokuvassa näemme 1. meriekipaasin epolettien tunnuksen, numeron 1 ja venäläisen F-kirjaimen (Kansalliskokoelma). Traagista kyllä Gagneur ampui itsensä "hulluuden vallassa".
Epoletteja oli kahta mallia. Arkipuvun olkalaatat olivat yksinkertaisemmat. Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvat nämä olkalaatat, joiden kerrotaan kuuluneen Suomen meriekipaasin lääkintäupseerille.
Peräti mielenkiintoinen on tämä vuodelta 1908 oleva kuva neiti Anna Lindströmin omistamasta talosta osoitteessa Siltasaarenkatu 4. Talon oikeanpuoleisen osan kerrotaan olevan rakennettu Suomen meriekipaasin (1830-1880) viimeisestä aluksesta peräisin olevasta materiaalista. (Helsingin kaupunginmuseo).
Niin, ne laivat. Ensimmäisen vuosikymmenensä meriekipaasin sotilaat purjehtivat venäläisten laivojen mukana, tai miehittivät pieniä tullialuksia. Vuonna 1842 meriekipaasi sai Venäjän laivastolta kokonaan omakseen kolme alusta, 74-tykkisen linjalaiva Leipzigin (lempinimeksi tuli pian Leipäsäkki), 44-tykkisen fregatti Melpomenen ja 16-tykkisen kuunari Meteorin.
Tämä Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva F.O. Liewendalin v. 1859 litografia esittää Katajanokan merikasarmia Kruununhaan Liisantorilta nähtynä...
ja kasarmin edustalla olevan aluksen kerrotaan joissain lähteissä oleva linjalaiva Leipzig, takilan yläosa tosin riisuttuna.
Kaksi tykkikanttahan linjalaivassa vähintään oli. Ihmettelenpä vain eikö näiden alusten muotokuvat löytyisi Pietarin merisotamuseon kokoelmista?
Meriekipaasi palveli viimeisen puisen ja pelkästään purjeilla liikkuvan sotalaivasukupolven aikana. Höyry teki tuloaan, ja myös meriekipaasille tilattiin 12-tykkinen siipiratashöyryfregatti Turun telakalta. Varat siihen saatiin siten että Suomen lupaamien neljän krenatööritarkk'ampujatapaljoonan sijasta perustettiin vain yksi (Turkuun), ja säästyneillä rahoilla rakennettiin laiva. Rurikiksi ristitty laiva laskettiin vesille Aurajokeen 30.10.1851, sitä kuvaava J.J. Reinbergin laveeraus kuuluu Forum Marinumin kokoelmiin.
Harmi kyllä suuriruhtinas Konstantin piti aluksesta niin paljon että se otettiin keisarillisen perheen huvialukseksi. Helsingin Ullanlinnan telakalta valmistui seuraavana vuonna höyryfregatti Olaf, jonka aseistuksena oli 16 raskasta tykkiä ja 2 järeää mörssäriä. Lyhytikäiseksi jäänyt 2. Suomen meriekipaasi sai sen käyttöönsä 1854.
Lähteenä Tapani Mattila - Olavi Vitikka: Uhka lännestä - Suomen meripuolustus autonomian aikana (1996).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti