Heimosotien yleisesityksiä (1)

Eero Kuussaaren 1930-luvulla suunnittelema teossarja Suomen heimosodista keskeytyi ensimmäisen, Petsamon retkiä 1918 ja 1920 käsittelevän osan jälkeen. Vuonna 1957 hän kuitenkin julkaisi aiheesta  yksiosaisen yleisesityksen: Vapaustaistelujen teillä: sotahistoriallinen katsaus Suomen rajantakaisilla heimoalueilla 1900-luvun alkupuoliskolla käytyihin sotatoimiin.

Kirja keskittyy Itä-Karjalan retkiin ja karjalaisten omaan vapaustaisteluun (ja myös punaiseen Karjalaan). Viron ja Inkerin tapahtumat kerrotaan vasta kirjan lopussa, sen jälkeen kun on käsitelty jatkosodan alussa perustettuja heimosoturipataljoonia. Kuussaarihan johti näistä muodostettua (ja mukaansa nimettyä) Prikaati K:ta.

Esipuheen pienen itäänkumarruksen jälkeen alku on melkoista kareliaanista helskyttelyä:

Aunuksen ja Vienan karjalainen kansa eleli vielä sata vuotta sitten suurissa saloissaan syrjässä muusta maailmasta yksinäistä elämäänsä. Rauhaisten vesistöjen rantamilla ja ylväillä vaaroilla rikkaiden riistamaiden keskellä se vietti siellä kaukaisissa kylissään hiljaista, vapaata luonnonkansan oloaan.  Virkeinä ja elinvoimaisina kuluivat päivät antoisaa luontoa ja haltioita palvoen. Suurissa sukutuvissaan kansa hyöri puuhissaan muinaisine pyhänpuhtaine tapoineen, lauluineen ja loitsuineen, tietoineen ja taitoineen. Siten se eli aikojansa ikivanhan kalevalaisen sivistyksen henkisiä rikkauksia vaalien, mutta entisistä vauraista ajoista taantuneena.

Varsin heimoromanttisissa tunnelmissa jatkokin menee, pahoitellen vain sitä ettei Karjalan kansa yksimielisenä noussut suomalaisten heimosoturien tueksi. Aiemmin lukemani jatkoksi kirja laajensi kuvaa itäkarjalaisten itsenäisyys- ja itsehallintopyrkimyksistä Vienan retken 1918 ja kansannousun 1921 välisenä aikana. Karttoja olisi tässäkin saanut olla enemmän, ja nämäkin näyttää kierrätetyn myöhempiin teoksiin.

Kovin siloiteltuhan tämä kuva suomalaisten sotatoimista oli. Kriittisempi käsittely sai odottaa sukupolvea joka ei itse ollut sotiin osallistunut.