Sisäänkäynti on taloon liittyvän uudemman rakennuksen puolelta.
Huoneista kertoi mukaan saatu englanninkielinen audioguide. Tässä kyökin puolta.
Vieraat otettiin vastaan sisäntuloaulassa, jonka seinillä riippuvat maalaukset olivat samalla myyntinäyttely.
Kun tyolin nosti korokkeelle, ei vetoisa lattia haitannut niin paljon. Ja samalla saattoi katsella ulos ikkunasta.
Museotuoleille ei saa istua. Siitä huomautettiin niille asetetuilla kuivakukilla.
Alankomaissa oli ilmeisesti varsin tyypillisenä barokkikaappi, jona ylä osa oli alaosaa matalampi, niitä näki useammassakin museossa.
Viereisen huoneen liinavaateprässi oli tuutu jo Turun linnan Brahensalista.
Makuuhuone, komea takka sielläkin.
Savonarolatuoleja ei kokoelmissamme ole...
mutta sängynlämmittimet ovat sitäkin tutumpia.
Taiteilijan oma ateljee.
Tietysti sitäkin piti lämmittää.
Kuriositeettikabinetti kuului jokaisella suurella taiteilijalla olla.
Opissa olleiden taiteilijanalkujen ateljeet olivat ylemmissä kerroksissa.
Kierros päättyi vaihtuvien näyttelyiden tilaan, jossa nyt oli esillä Rembrandtin etsauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti