Museo NEMO oli siinä mielessä että ICOM-kortti kelpasi sisäänpääsyyn, mutta muutoinhan paikka on jättiläismäinen Heureka, täynnä huutoa ja melskettä. Tieteenhistoriaa esittelevät vitriinit eivät siinä vilskeessä tuntuneet kiinnostavan ketään.
Pala hirmuisen vanhaa kilpikonnankuorta.
Fossiloituneita hainhampaita, joihin keskiajalla liitetyistä maagisista uskomuksista kerrottiin täällä.
Aikajana oli täälläkin.
En esittele paikan lukemattomia härpäkkeitä sen enempää mutta tämä oli hauska: pienen tiedemiehen sai kävelemään omalle tai toisen kädellle.
Vaihtuva näyttely teineistä ja näiden hormoneista.
Tämä käsitteli kai aivotutkimuksen vaiheita.
Varsin hiljaiselta vaikutti tämä älyteknologialle omistettu osio.
Vaan sielläpä olikin Juncker-merkkinen sähköpyörä vuodelta 1933. Lataaminen kesti koko päivän ja yhdellä latauksella pääsi 40 km. Tuotanto jäi muutamaan sataan kappaleeseen, ostajat arvostivat enemmän tavallisesta pyörästä saatua liikuntaa. Hyvä pointti tietysti edelleen.
"Karkkiseinä" sähkölaitteista.
Ja tietysti piti ne Nokiat taas kuvata. Tekniikan historiaahan ne jo ovat.
Ehkä olen turhan skeptinen tiedekeskusten suhteen, mutta museoiden tavoin nekin kaipaisivat aina jotain opastusta ja ohjausta. Pelkkä laitteelta toiselle juokseminen ja sen hakkaaminen ei opeta mitään kenellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti