ja siltoja niiden yli.
Kertoman mukaan ikkunat ovat suuret koska maaperän kantavuuden tai pikemminkin sen puutteen vuoksi talot piti rakentaa mahdollisimman keveiksi...
kuin myös kalteviksi että vintille hilattavat kauppatavarat eivät riko ikkunoita. Palkit tavaroiden vinssausta varten kuuluvat edelleen amsterdamilaiseen kaupunkirakentamiseen, uuteenkin, osana perinnettä.
Ja sittenhän siellä on paljon polkupyöriä...
ja juustoja.
Näyteikkunaprostituutio on Amsterdamin suuria nähtävyyksiä, aamuvarhaisella ei vain nähtävää vielä ollut.
Punaisten lyhtyjen alueella on kaikenlaista muutakin aiheeseen liittyvää.
Prostituutiota on kaupungin matkailumaineessa hyödynnetty ylenpaltisesti, ja se toinen teemahan ovat tietysti huumeet.
Aiemmassa postauksessa mainittu sotamuistomerkki Dam-aukiolla lienee aina matkailijoiden valtaama.
Ohjelmaakin aukiolla taitaa olla aika usein, tässä musiikkia Aasiasta.
Mustomerkkiä vastapäätä aukion toisella laidalla on kuninkaanlinna. Taustalla Nieuwe Kerk...
jossa näytti tältä. Paikka ei toimi enää kirkkona vaan maksullisena näyttelytilana.
Matto pöydällä piti kuvata jo erään vanhan postauksen vuoksi...
ja suurikokoiset puukengät joiden kuvaa muuan numismaatikkotuttava ehti jo odotella kun olimme velä matkalla.
Tupakkapurkki antiikkikaupan ikunassa piti sekin kuvata vastaavanlaisia oman kokoelmamme purkkeja käsittelevän postauksen vuoksi.
Kanavaristeilyltä ei oikein järjellisiä kuvia saanut, tässä kuitenkin muutaman tältä likipitäen pakolliselta ohjelmanumerolta sille joka kaupungissa ensi kertaa on. Opastus hoitui englanniksi kuulokkeiden kautta.
Hotelli sijaitsi ns. museokorttelissa. Sen lähikaduilla koululaiset olivat juhlistaneet urakkansa päättymistä ripustamalla reppunsa lipputankoihin.
Lähistöllä oli myös suuri puisto, Vondelpark, jossa helteisinä kesäiltoina oli hauska kävellä. Puistossa elää jopa vihreiden papukaijojen populaatio, karanneista lemmikeistä alkunsa saanut!
Lopuksi vielä Amsterdamin päärautatieasema. Olimme tulleet junalla Brysselistä ja sinne myös palasimme. Paluuta edeltävänä päivänä joku jihadisti oli tapattanut itsensä Brysselin keskusasemalla ja sotkenut hetkeksi junaliikenteen, mutta paluupäivänämme liikenne sujui taas normaalisti. Vielä kesäkuussa junissa oli mukavan väljääkin.
1 kommentti:
Niin haluaisi tuonnekin. Ensimmäisen oman ulkomaanmatkani tein joskus 80-luvun alussa paikallisen kirjeenvaihtokaverin luokse. Sen jälkeen pari kertaa tullut käytyä. Mies pitäisi vielä saada käymään. Omanlainen tunnelma tuossa kaupungissa - ja tuoksu :-)
Lähetä kommentti