Rasia on 10,80 cm kanttiinsa oleva kuutio, ja vaikka ensin tulee mieleen leppäkerttu pilkkuineen, on se oikeastaan punainen noppa eli arpakuutio, jossa mustat pallot muodostavat oikean nopan tavoin aina vastakkaisilla sivuilla luvun 7.
Alkuperämaan ja valmistusajan arvuuttelu sai ehdotukset sinkoilemaan Englantiin, Japaniin, Tsekkiin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Puolaan, Intiaan, Ruotsiin, Suomeen, Hollantiin, Tanskaan ja Neuvostoliittoon, siis melkeinpä joka puolelle maailmaa, näemmä Amerikan mannerta lukuun ottamatta. Ajoitukseksi useimmat uskoivat toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet. Käyttötarkoitukseksi epäiltiin mm. tee- tai pelimerkkirasiaa. Oikeaa vastausta ei tullut, joten oli aika avata rasian kansi:
Perin modernilta näyttänyt muotoilu menikin siis 1900-luvun alun keisarilliselle Venäjälle. Kannesta voimme lukea makeisia valmistaneen yrityksen nimen "ЖОРЖ БОРМАНЪ" ("George Borman") ja paikkakunnat С.ПЕТЕРБУРГЪ (Pietari) МОСКВА (Moskova) ХAРЬКОВЪ (Harkova) ja НИЖЕГОРОДСКАЯ ЯРМАРКА (Nižni Novgorodin markkinat).
1862 aloittanut yritys toimii edelleen, ja sen historia on englanniksi luettavissa täältä. Suklaatehtailija Borman oli alansa edelläkävijä Venäjällä, ja hänen tehtaansa tuotteita myytiin ennen vallankumousta myös Suomessa.
PÄIVITYS 31.8.2017 Kadunnutta aikaa etsimässä jatkoi teemasta venäläinen suklaateollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti