Somen kirouksia: kuulin facebookissa että on olemassa Suomen Klassillisen Arkeologian Seura eli SKLAS, ja niinpä tuli liityttyä siihen hetken mielijohteesta. Postissa tuli pienen jäsenmaksun vastineeksi nivaska seuran jäsenlehteä nimeltä Fossa - ohut alle 30-sivuinen läpyskä, joka ilmestyy neljästi vuodessa (tosin näissäkin yksi kaksoisnumero viime vuodelta).
Kieltämättä pieni otos, mutta ehkä tästäkin käsityksen skenestä saa. Seinämaalauksia esitellään peräti kolmessa eri jutussa. Villa Lante, Pompeji ja Aaronin vuori saavat "suomalaiskohteina" osansa. Kirjoja on arvosteltu, konferensseissa käyty ja Amerikassa opiskeltu. Espanjassa on vierailtu Terra Mitican "arkeologisessa huvipuistossa" ja Emerita Augustan raunioilla, Suomessa Vapriikin Afrodite-näyttelyssä. Lehden nimi on totta kai latinaa ja suomeksi "oja" - miksi, sitä en osaa sanoa. Toisaaalta fossa on myös Madagaskarilla elävä kissan ja koiran risteytystä muistuttava petonisäkäs.
Klassillista arkeologiaa voi Suomessa opiskella Turussa, Helsingissä ja Oulussa. Turussa sitä oli jo omina kaukaisina opiskeluvuosinansi, mutta millään en saa mieleeni miksen suorittanut siitä mitään, vaikka kaikkea "turhaa" (no offence) parhaani mukaan yritinkin opiskella. Kuten arkeologisissa muistelmissani totesin, yleisen arkeologian piinuolenkärkiluettelot uuvuttivat minut jo perusopintojen aikana. Veikö se sitten halut klassillisellekin puolelle vai olisiko opiskelu edes sivuaineena vaatinut pääsykokeen läpäisemisen - niin, en enää muista. Latinan perus- ja jatkokurssin suoritin ensimmäisenä opiskeluvuonna, huolimatta siitä että tunnit olivat joka aamu klo 8-9.
Seuraavaksi ajattelin liittyä Suomen Keskiajan Arkeologian Seuraan (SKAS).
1 kommentti:
Tämä oli Kari hauska -- olen itse ollut aikoinani perustamassa SKLASsia, ollut sen puheenjohtajakin lyhyen aikaa ja aikoinaan kirjoittanut jonkun verran Fossaan... Skandinaavisen arkeologian opintoni ovat vielä ohuemmat kuin Sinulla, kävin vain johdantokurssin HYssä ensimmäisenä opintovuonnani ja mieleen jäi vain simpukansyöjäkulttuurien mahtavat roskakasat... Ei täällä Suomessa ole minun makuuni tarpeeksi löytöjä :). Olin kiinnostunut klassillisesta arkeologiasta ja Tübingenissä nautinkin aineesta, sekä seminaareihin pohjautuvasta opiskelutavasta niin paljon että maisterintutkintoni on siitä aineesta. Yhä minua hymyilyttää neoliittiset figuriinit, jotka repivät kotosuomessa uutisotsikoita. Mutta on tärkeää, että joku jaksaa tehdä töitä tälläkin saralla.
Lähetä kommentti