Eero Aution vuonna 2000 julkaisema Kotkat, Hirvet, Karhut - permiläistä pronssitaidetta esittelee ja tulkitsee näiden kansojen pronssivaluperinnettä joka kukoisti Euroopan keskiaikaa vastaavalla ajanjaksolla 400-1300 jKr. Yleensä kuvastot ovat tällaisissa teoksissa lopussa, mutta nyt ne ovat alussa, kattaen n. kolmanneksen sivumäärästä. Kuvat ovat suurimmalta osin värillisiä, mutta laatu on sanoisiko vaihteleva, kenties teoksen iälläkin on merkityksensä.
Suurin osa teoksesta käsittelee näiden merkillisten eläin- ja ihmiseläinhahmojen tulkintaa. Sillä on perinteensä jo 1800-luvulla, sillä muutamia esiintyi jo J.R. Aspelinin klassikossa Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asuma-aloilta (1877-84). Valtaosin tutkimusta on tehty toki Venäjällä ja Autio esittelee miten monelta kantilta pronssihahmoja on voitu tulkita, ja miten hankalasti todistettavia teoriat ovat. Onko kyseessä totemismi vai shamanismi? Ovatko esineet sielun säiliöitä? Eikä yksimielisyyttä ole edes sitä miten tulkita kasvokkain olevia eläimiä: taistelevatko vai lempivätkö ne? Edustaako lisko hyvää vai pahaa? Omissa tulkinnoissaan Autio antaa painoa koruissa esiintyvien hahmojen lukumäärille ja niiden merkityksille, mutta myöntää myös ettei esineistöä ole mahdollista tulkita vain yhdestä kulmasta vaan ne ovat saaneet vaikutteita monilta tahoilta. Mielenkiintoinen seikka on sekin, että näitä koruja valoivat ilmeisesti naiset.
Monenlaisia tulkintoja näille pienille merkillisille esineille voi siis keksiä. Jos joku haluaa aiheeseen paneutua, löytyy netistä venäjänkielinen sivusto, jossa niiden kuvia löytyy aiheen mukaan ryhmiteltynä koko joukko.
(P.S. Samana vuonna ilmestyi Venäjän kristillisistä pronssivaluista kirja Bysantti valinkauhassa, jonka arvostelin tuoreeltaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti