Matalampi osa on alkuperäinen, 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Korkeampi osa on 1800-luvun lopulla rakennettu "elintasosiipi", tuolloin kokonaisuus uusittiin muutenkin ja rakennus sai mm. Turun kaakelitehtaan uunit. Tämän ja paljon muutakin kertoi esitelmässään Birgitta Stjernvall-Järvi, ja osan voi lukea täältä.
Päärakennus on varattu suurelta osin vierailijoiden majoitukseen ja tarjoilutiloiksi.
Lounaaksi nautittiin lohikeittoa pitopöydältä, joka oli tehty vanhoista lattialankuista, enpä muista ennen sellaisenkaan ääressä istuneeni. Ateria olisi sopinut Suomi syö ja juo -perinnekeruuhankkeen vaan laiminlöin kuvaamisen. Aikaa jäi vielä piipahtaa läheisellä koskella.
Kanava vei vettä sähkövoimalaan, seuden vanhimpaan jos oikein ymmärsin.
Bussille palatessa tuli kuvattua vielä kartanon pihapiirissä kasvava aivan uskomattoman korkea puu. Unohdin jo puulajin, mutta kerrottiin sen olleen siinä 1820-luvulta lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti