Urajärven kartano

Päijät-Hämeen matkan seuraava kohde oli Asikkalassa sijaitseva Urajärven kartano ja kulttuuripuisto. Se on Museoviraston ylläpitämä ja säilynyt onneksi alasajolta, päinvastoin se avautui viime vuonna uudelleen monivuotisen restauroinnin jälkeen.

Yläkerta rakennettiin lähinnä komeamman vaikutelman luomiseksi, asuintilat olivat alakerrassa ja niitä pääsimme kiertämään.

Keittiön uunin kyljessä saattoi lämmittää tarjoilu- ja ruokailuastiat.

Komein huone oli punainen sali, jonka katonreunan boordinauhojen kerrottiin olevan alkuperäisen mukaan tehtyä digitulostetta.

Hienoa kyllä salissa oli 1800-luvun lopun henkeen runsaasti huonekasveja.

Kartanon viimeiset asukkaat olivat naimattomat sisarukset Lilly (1849-1917) ja Hugo (1851-1915) von Heideman. Tässä Lillyn huone, hän tykkäsi maalata huonekaluja kullalla ja valkoisella.

Sisarukset olivat kultturelleja ja matkustelivat paljon, aina Egyptissä asti. Vierashuoneessa oli matkamuisto sieltä.

Hugon huoneessa oli komea työpöytä kaikkia isännän tärkeitä toimia varten. Sisustus oli kuitenkin ajattelemattomasti pilattu kirjahyllyillä (anteeksi, en pääse tästä yli).

Komea jugenduuni kuitenkin korjasi tilannetta, suunnittelijoina tiemmä pyhä kolminaisuus Gesellius-Lindgren-Saarinen, minkä helposti uskoikin.

Toiseen piharakennuksista Hugo ja Lilly perustivat jo eläessään muistojen museon Suomen sotaan liittyen. Heidän sukulaisiaan oli siinä taistellut ja olipa joku päässyt Vänrikki Stoolin tarinoihinkin.

Samaan rakennukseen oli koottu tontut ja muut ulkoveistokset, jotka säiden ja ilkivallan jäljiltä oli nyt restauroitu ja sijoitettu turvaan sisätiloihin.

Reippaimmat meistä reippailivat vielä kartanon puistoon, jossa on sisarusten ja heidän äitinsä Johanna von Heidemanin hauta...

ja korkealla mäen päällä näköalapaikka nimeltään Valhalla, ehkä säveltäjä Richard Wagnerin kunniaksi pystytetty.

Mäeltä on nähnyt aikoinaan kartanolle saakka, mutta nyt maisemat olivat enimmäkseen metsäisen ryteikön peitossa. Kapea kaistale avautui järvelle, jonka aivan rannassa kartanokin oli.

Myöhemmin Heinolassakin oltiin aivan järven rannalla. Kieltämättä pieni otos, mutta vaikuttaisi siltä että itäisemmässä Suomessa on paljon sisävesistöjä.

Jouni Kuurneen restauroinnin aikana pitämää blogia ei enää löydy verkosta, mutta sen sisältö on koottu Museoviraston julkaisuun Urajärveltä maailmalle.