Ja miten lähes 1000-vuotiaat hopeakolikot pakataan kuljetusta ja esittelyä varten, käy ilmi tästä.
Museotoimenjohtaja Olli Immosen avattua tilaisuuden maakunta-arkeologi Kaisa Lehtonen (kuvassa takana vasemmalla) kertoi löytötapahtumasta ja löydön sisällöstä lyhyesti. Sen jälkeen ääneen pääsi numismaatikko Jani Oravisjärvi (etualalla), joka on käyttänyt viime päivät rahojen tunnistamiseen.
Rahat ovat läntistä alkuperää, pääosin saksalaisia ja anglo-saksisia (ja yksi sellaisen skandinaavinen imitaatio), ja tyypillisiä ajalleen, 1000-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Ne ovat hyvin linjassa muiden Varsinais-Suomen kätkölöytöjen kanssa, joista viimeisimmästä on tosin aikaa. Se tehtiin Hadvalassa 1949, ja nyt kuten silloinkin löydettiin Ethelred II:n aikaisia rahoja, jollaisesta kirjoitin blogissa aiemmin.
Seuraavaksi salamavalojen räiskeeseen pääsi itse löytäjä, turkulainen geologian opiskelija ja metallinetsinharrastaja Emil Nygård.
Löytö ei ollut tyypillinen kätkölöytö, ehkä ei kätkö ensinkään, vaan vaikuttaa siltä että rahat olivat pudonneet seitsemän metrin matkalle nykyisen metsäpolun ja kenties jo paljon vanhemman kulkureitin varteen. Miksi näin, sille voinee itse kukin keksiä selityksiä.
Rahat lähtevät kansallismuseon rahakammioon arvioitavaksi, mutta sitä ennen ne ovat esillä Turun linnassa ylihuomenna sunnuntaina 21.9. Turun päivänä. Linnaan on tuolloin ilmainen sisäänpääsy eli piipahtaa voi vaikka vain tämän pienen hopea-aarteen nähdäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti