Henkilöjutuista kiinnostavimmiksi nousevat arkeologi Jan Fast, jonka Vantaan Kiviniemessä johtamat kaivaukset nousivat kesällä otsikoihin sieltä löytyneiden savi-idoleiden vuoksi. Kalligrafi Anja Lehtinen puolestaan on opettanut 1600-luvun käsialaa Tyttökuningas-elokuvan näyttelijöille. Tämä Turkua ja Varsinais-Suomea laajemminkin viime talvena työllistänyt elokuva saa ensi-iltansa samaan aikaan samanaiheisen näyttelymme kanssa ensi vuoden alussa.
Esinekulttuurin kannalta mielenkiintoisista artikkeleista ensimmäinen kertoo hiuskoruista, tuosta 1800-luvun ja erityisesti 1840-luvun esinetyypistä, joka on saanut jäädä museoiden kuriositeeteiksi. Meilläkin ne ovat säilytystiloissa, toki muutama esillä linnan pohjoisessa näyttelyhallissa. Jostain syystä ne ovat jotenkin kammottaneet itseänikin - muistumaa keskitysleirien hiuskasoista? Nyt sai kylläkin lukea näillekin olevan omat antiikkimarkkinansa.
Toinen artikkeli kertoo hiotun ja kaiverretun lasin eroista. Kaivertamalla tehdään erilaisia kuvioita jotka usein jätetään sameiksi, hiominen on lasin perusteellisempaa muotoilua, eräänlaista lasin veistämistä. Yhtä kaikki museokokoelmien luetteloijalle lasiesineet ovat yhtä päänsärkyä, lähes aina vailla merkintöjä jotka kertoisivat tekijän ja ajoituksen.
Turussa on käyty kiertämässä kaikkiaan kuusi vintageliikettä. Niistä kolme sijaitsee Yliopistonkadun alkupäässä, minkä keskittymän huomasin tässä eräänä päivän itsekin, vaikka, uskokaa tai älkää, en oikeastaan koskaan kiertele antiikkiliikkeitä.
Tietämättömyyspaljastuksena seikka Villa Oivalasta kertoneen jutun yhteydestä. Paremman väen kesähuviloihin alettiin rakentaa saunoja vasta 1920-luvulta lähtien. Sitä ennen saunaa oli pidetty takapajuisena ja rakennettu vain kylpyhuone. Olikohan tuokin vastaitsenäistyneen maan kansallismielisyyden ilmaus? Mieleeni tuli myös että Muumitkaan eivät koskaan sauno, uimahuone heillä kuitenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti