Varsovan kansannousun museo

Puna-armeijan lähestyessä Varsovaa kesällä 1944 puolalaiset nousivat saksalaismiehittäjiä vastaan saadakseen edes jonkinlaista sananvaltaa sodanjälkeisiin asioihinsa. Vastarinta kesti elokuun alusta lokakun alkuun, ja kukistettiin natsien toimesta julmasti. Raivostunut Hitler määräsi hävittämään koko Varsovan maan tasalle. Kommunistivallan aikana ei tätä "sotilaallisesti Saksaa ja poliittisesti Neuvostoliittoa vastaan" suunnattua kapinaa juuri muisteltu. Sille omistettu museo avautui vasta 2004, ja sijaitsee Varsovan keskustan länsiosassa.

Ala-aulassa on muuri johon on kirjattu kaikki kansannousun päivät, ja josta kuuluu sydämen sykintä.

Sodanedellistä Varsovaa ja sen jäänteitä.

Miehittäjien ukaaseja.

Vallattu bunkkeri lippuineen.

Lehtiä julkaistiin koko kapinan ajan.

Ja sotaa kun kuvataan, on esillä tietysti aseita, paljon.

Saksalainen kauko-ohjattava Goliat, joka oli tarkoitettu linnakkeiden, tai tässä tapauksessa, kaupunkirakenteiden tuhoamiseen.

Museossa katosta roikkuva brittitunnuksin varustettu B-24 Liberator pommikone muistuttaa länsiliittoutuneiden yrityksistä auttaa kapinallisia ilmasta käsin.

Brittiapua: PIAT-panssarintorjunta-ase...

ja Sten-konepistooleja.

Neuvostoliittoa ei hyvällä muisteltu, eipä ollut syytäkään.

Pihalla on vastarintaliikkeen kapinan aikana rakentama panssariauto nimeltään Kubus, tarkemmin sanoen kopio, alkuperäinen on sotamuseossa.

Muurissa on taistelussa kaatuneiden nimiä.

Merkillisintä kyllä, vaikka suurin osa näyttelyteksteistä oli myös englanniksi, en mielestäni huomannut että taistelun toista osapuolta saksalaisia olisi käsitelty ollenkaan, ei myöskään näiden tekemiä julmuuksia. Museo sijaitsee Wolan kaupunginosassa, jossa tapahtuivat kansannousun pahimmat joukkomurhat, lähinnä pahamaineisten Dirlewangerin ja Kaminskin prikaatien toimesta. Totta kyllä, muistomerkkejä uhreille on ympäri Varsovaa, aivan lähelläkin, em. syystä. Ehkä museon tavoite on näyttää puolalaiset nimenomaan toimijoina ja taistelijoina, ei uhreina.

PÄIVITYS 13.5.2018: Viisi vuotta myöhemmin työmatkalla, toisen kerran museossa käydessäni ja opastetulle kierrokselle osallistuessani tajusin että olihan siellä ne saksalaisetkin, nimenomaan Kaminskin...

ja Dirlewangerin prikaatit...

huomioitu, museon alimmassa kerroksessa, jossa oli myös ennallistus tiilisistä viemäreistä joissa vastarintataistelijat liikkuivat paikasta toiseen. Sokkeloisessa museossa en vain ollut sitä ensimmäisellä kerralla huomannut.