Kristiinasta kriittisesti

Peter Englundin Ruotsin Akatemian tilauksesta kirjoittama kuningatar Kristiinan elämäkerta alkaa päähenkilön elämän aikajanalla, ja hyvä niin, sillä itse teksti ei seuraa kronologiaa ensinkään, vaan hyppelehti vallattomasti ajasta ja paikasta toiseen lyhyinä, usein vain parin-kolmen sivun lukuina.

Pääpaino on ajassa Ruotsin kruunusta luopumisen jälkeen, ja suuremman osan Kristiinan elämäähän se muodostikin. Englundin kirja on huomattavasti kriittisempi kuin aiemmin lukemani suomalaistuotos (Kuningatar Kristiina - aikansa eurooppalainen), joka tähän verrattuna oli melkeinpä hymistelyä.

Kun huomio yleensä kiinnittyy Rooman ajan kulttuuriharrastuksiin, painottaa Englund sitä, miten Kristiina ei luopuessaan Ruotsin valtaistuimesta todellakaan luopunut vallasta, eikä asettunut Roomaan vain hiljaista ja hurskasta elämää viettäväksi paavin voitonmerkiksi. Seurasi usean vuoden kiihkeän juonittelun kausi, jolloin Kristiina toimeentulonsa varmistaakseen pyrki minkä tahansa eurooppalaisen valtion (Napoli, Puola, Bremen) vapaana olevalle valtaistuimelle - jossain vaiheessa jopa Ruotsin. Mikään muu ei hallitsijaksi kasvatetulle ja voimakasluonteiselle ihmiselle olisi riittänytkään, mutta niin vain kävi että suunnitelmat menivät mönkään ja Kristiina joutui keskittymään perustamiensa teattereiden ja kirjallisten akatemioiden toimintaan.

Fiktiivisen Kristiinan luomisen voi katsoa alkaneen jo kaikista parjauskirjoituksista (jotka hyvin täyttäisivät nykyään vihapuheen tunnusmerkit) ja jatkuneen hänen elämäänsä, vaikka mitenkin pintapuolisesti, aiheenaan käyttäneissä lukuisissa näytelmissä. Myös tutkimuskirjallisuus on penkonut kuningattaren elämää ja hänen "mysteeriään" niin pitkään ja hartaasti että Englundkin myöntää ettei enää ole tehtävissä "suuria tieteellisiä aluevaltauksia".

Mutta palataan fiktioon. Elokuva Kristiinasta tehtiin jo 80 vuotta sitten, ohjaajana Rouben Mamoulian ja kuningattarena itse Greta Garbo. Nyt asialla on Mika Kaurismäki, ja ensi vuoden alussa ensi-iltansa saavassa The Girl King -elokuvassa saamme nähdä, mitä tunnettu suomalaisohjaaja on saanut irti Kristiinan, Ebba Sparren ja de la Gardien veljesten keksinäisistä suhteista.

Englundin kirjan alkuperäinen nimi on Silvermasken - en kort biografi över drottning Kristina. Kun Kristiinan hauta Roman Pietarinkirkon kryptassa 1965 avattiin, peitti ruumiin kasvoja hopeinen naamio, jonka ilme vaihtelee sen mukaan mistä suunnasta sitä katselee.