Takaisku museotoiminnalle tuli Puolan kapinan 1863 seurauksena: 1865 museosta vietiin kaikki Liettuan historiaan (mitenhän se lie oli määritelty?) liittyvät esineet Moskovaan, josta ne (tai ainakin osa) saatiin takaisin vasta neuvostoaikana 1950-luvulla. Museon keräilytoiminta taantui löytöretkien ajan kuriositeettikabinetin tasolle, ei oikein hyvälle sellaisellekaan, sillä syrjäisestä Liettuasta käsin ei kovin eksoottisia kokoelmia voinut muodostaa, toisin kuin autonomiaa nauttivassa ja omaa merenkulkua harrastavassa Suomessa.
Vuosisadan lopussa arkeologinen toiminta vilkastui, ja Vilnassa pidettiin jopa 9. Venäjän arkeologinen kongressi vuonna 1893 - mahtoikohan suomalaisia osallistua? Ensimmäinen maailmansota ja Saksan miehitys tiesivät hävikkiä kokoelmille, vaikka osa ehdittiinkin evakuoida. Sotienvälisellä ajallahan Vilna oli Puolan miehittämä. Toisen maailmansodan jälkeen koottiin hajaantuneita kokoelmia ja saatiin näyttelytiloiksi Vilnan linnavuoren Uusi arsenaali vuonna 1968. Nykyisessä paikassaan Vanhassa arsenaalissa arkeologiset kokoelmat ovat olleet vuodesta 2000.
Näyttely ja siten opaskirjanen jakautuu kahteen osaan, aikaan ennen ja jälkeen ajanlaskun alun. Esihistoria käydään periodeittain läpi, kuvituksena valikoima kokoelmien esineitä, ja täytyy sanoa että kovasti tutunnäköisiä artefaktejahan nuo Suomeen verrattuna ovat, eihän etäisyys Liettuaan niin suuri ole. Rautakauden lopulta esitellään ne historialliset heimot, joiden pohjalta Liettuan suuriruhtinaskunta sitten syntyi. Lopussa on myös tärkeimpien löytöpaikkojen luettelo, muttei valitettavasti minkäänlaista karttaa niiden sijainnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti