Pariisin oli syntynyt Seinen etelärannalle myös koko joukko kollegioita (collegium), jotka olivat kirkollisen tai maallisen instituution ylläpitämiä, ja jotka huolehtivat opiskelijoidensa toimeentulosta. Ruotsalaisilla Uppsalan, Skaran ja Linköpingin hiippakunnilla oli Pariisissa kollegiot, mutta Turun hiippakunnalla sellaista ei ollut. Linköpingin kollegio oli kuitenkin tyhjillään, ja koska sen silloisesta esimiehestä, suomalaissyntyisestä Jacobus Petri Rödistä, tuli poikien opettaja, on arveltu suomalaisryhmän majoittuneen tuohon kollegioon.
Linköpingin piispa Karl oli ostanut talon asiamiestensä välityksellä 24 livrellä Everardus de Campisilta vuonna 1317. Talon aiemmaksi omistajaksi mainitaan Guillelmus Doll. Tontti ei kuulunut kauppaan, vaan se pysyi Pyhän Marcelluksen (Saint-Marcel) kirkon omistuksessa. Taloa kutsuttiin nimellä Ad cornu cervi, joka tarkoitti hirvensarvia tai kenties myös oksanhaarastoa. Se sijaitsi Rue des Carmesin ja Rue du Mont-Saint-Hilairen kulmauksessa. Googleauton kuva samaisesta paikasta näyttää tältä.
Rue des Carmes on oikealla, vasemmalle lähtevä kapea ja mutkitteleva Rue du Mont-Saint-Hilaire on nyt nimeltään Rue de Lanneau. Sisäänkäynti oli ilmeisesti Rue des Carmesin puolelta ja kenties talo näytti suurinpiirtein sellaiselta kuin toisaalla Pariisissa, Seinen pohjoispuolella Rue François-Mironin numeroissa 11 ja 13 säilyneet keskiaikaiset rakennukset.
Ad cornu cervissä olisi siinä tapauksessa ollut alakerrassa portinvartijan koppero ja yksi suurempi huone, ylemmissä kerroksissa kaksi huonetta kussakin. Kolmekerroksisessa talossa olisi siten ollut viisi asuinhuonetta. Mitään ylenpalttisia mukavuuksia ei tarjolla ollut. Huoneita ei lämmitetty edes talvella, ja kaikesta päätellen Linköpingin kollegio oli tuolloin jo melko huonossa kunnossa, se purettiin 1437.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti