Turun rykmentin sotilaita vuonna 1765 (3)

Kolmannen kuvan sotilas on trumslagare eli rumpali. Heitä oli aina kaksi jokaista jalkaväkikomppaniaa kohden, lyömässä tahtia taktiikan vaatimalle muodostelmamarssille.

Krigsarkivet Uniformsritningar Serie 1: Jacob Gillberg; svenska och finska uniformer.

Rivisotilaasta rumpalin erottavat hihojen kirjailu ja olkapäiden "pääskysenpesät", joista jälkimmäiset kuuluvat sotilasmuusikon asuun vielä nykyäänkin. Kuten aiemmilla hahmoilla, myös hänellä on jalkaväen sivuase, jalkaväkimiekka eli hukari (huggare). 1700-luvulla muotiin tuli kaareva, sapelimainen malli, ja Ruotsin armeijalle kaareva hukarimalli vahvistettiin vuonna 1748. Säilää lyhennettiin v. 1757, jonka vuoden mallina tämä ase myöskin tunnetaan. Turun museokeskuksen kokoelmissa nitä on useita.

Itse asiassa rumpaleille oli tuolloin vahvistettu ihan omakin sivuasemalli, suorateräinen metsästysmiekka eli hirschfängare. Kaikissa Gillbergin piirroksissa rumpaleilla on kuitenkin samanlainen musketöörin hukari. Messinki yleistyi kahvan materiaalina eurooppalaisissa miekoissa 1700-luvulla. Sitä ennen ne olivat yleensä rautaa.

Miekka on sotilaan symboli, ja melkeinpä sellaisina nämä 1700-luvun hukarit täytyy nähdä. Lähitaistelussa pistimellä varustelulla musketilla ylsi luonnolllisesti kauemmas, joten hukarin arvo aseena oli varsin vähäinen. Ennen Suomen sotaa se otettiinkin pois useimmilta jalkaväkisotilailta.

Entäs sitten rumpu? Museomme kokoelmissa on myös sellainen...

...perimätiedon mukaan "Turun läänin rykmentille kuulunut", mutta mene ja tiedä. Ainakin nuo kylkeen maalatut aakkoset ovat aina olleet minulle arvoitus.