Sitten mentiin luolan suulle. Opas puhui suomea, joskin hieman erikoista.
Nähtävyyttä mainostetaan tippukiviluolina, mutta luontodokumenttien mahtavia stalagtiitteja ja stalagmiitteja ei kannata odottaa vielä muutamaan miljoonaan vuoteen näkevänsä.
Seikkailua olisi voinut jatkaa lisähinnasta veneellä syvemmälle luolastoon.
Tässä vielä kartta alueesta.
Itse ostin matkamuistoksi pienehkön kahvimukin (suurempia ei ollut) työpaikan kahvihuoneeseen vietäväksi. Jos joku Kalastajankadun lukija ihmettelee, mistä peijakkaasta se on peräisin, niin täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti